Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Sohvalla, jossa Maria unelmissaan muinen näki Johanneksen, istuu Anna. Hän ei virka sanaistakaan. Mutta hänen vaaleat poskensa, se kummallinen silmäys, jolla hän Mariaa katsoo, sanoo mitä hänen sydämessään liikkuu. Kateuden tunne siellä ei vallitse nyt enemmän kuin ennenkään, mutta syvä suru, joka tietää, ettei sille lohduttajaa tule. «Anna, rakas Anna, sinä kärsit!
Vain unelmissaan hän sun näkee, Hän itkee ja kättäsi suutelee Ja nimeäs huutaa, Ja huudosta herää ja makaa säikähtyneenä, Ja hieroo kirkkaita silmiä ihmeissään. "Impi lempii, impi lempii!" Etukannella, mastohan nojautuin, Seisoin ja kuuntelin laulua linnun.
Se mieluummin elää unelmissaan. Se ei heikkoudestaan tahdo tietää, ei voimansa mahdollisuuksista. Se filosofoi omalla tavallaan, ja suuripiirteisen suvaitsevainen ja lempeä on Kalevalan viisaus: ei moitteen sanaa. Päinvastoin: Ainotilan omituinen runollisuus ja viehkeys pääsee Kalevalan kuvauksessa täyteen oikeuteensa. Ja Ainon personallinen suuruus on siinä, että hän mieluummin kuolee...
Liisu istahti keinulavitsalle tuuhean pihlajapuun suojaan, hänen lempeät silmänsä katselivat järven tyyntä pintaa, vaan ajatuksensa lentelivät pois hänen nykyisistä tukaloista oloistaan, kuvaillen mitä suloisimmasti tuota vähäistä uudis-asuntoa, jota hänen sulhonsa aikoi rakentaa; mutta eipä hän kauan saanut näissä viehättävissä unelmissaan viipyä, ennenkuin äitin kutsuva ääni kuului: "Liisuseni, tuleppa tänne, olisihan minulla kahden-kesken sinulle vähän puhuttavaa".
Sillä tahrautuneine mielikuvituksineen, veltostuneine hermoineen ja aistimineen täytyi hänen sitte ajatuksissaan ja unelmissaan elää siinä siveellisessä loassa, jossa hän oli oleskellut niin kauan. Tämän häiriön ja levottomuuden ja kurjuuden ajan oli Darja pysynyt kuitenkin talossa turvaamassa suvun viimeistä kukkaa, ruhtinatar Helenaa.
Molemmat olivat he täydellisesti yksimielisiä kiukussaan siitä, ett'eivät voi kasata kokoon tukuttain rahoja ilman kovaa työtä, ja kunnianhimoisissa unelmissaan saada nähdä poikansa herrasmiehenä, koska ainoastaan herrasmies voi tulla rikkaaksi.
Sadan vuoden kuluttua saadaan nähdä onko tämä vaikutus vahvisteleva vai turmeleva. Tätä nykyä ei Suomen pääkaupunki ole muuta kuin uudistalo tulevaisuuden korvessa, taistelutanner Itämeren ja Maanselän ristinriitaisilla tuulilla, sievä huvila meren-äyräällä, missä pieni kansanen, joka ei vielä ole maailman rautaa kokenut ja joka nuoren elinvoiman tuntee, unelmissaan luulee olevansa suuri.
Miten Mantin pyöreä pieni pöytä on katettu puhtaalla pöytäliinalla, miten siinä keskellä seisoo kellahtava kynttilä puhtaassa jalassaan, miten kaikki on kodikasta ja ihmeen miellyttävää. Näissä unelmissaan eli Antti itsekseen ja olo tuntui kuin kotona olevan.
Benjamin hurmaantui, hän vavahteli, kun hän vihdoinkin näki tuon kaukaisen maan paljastuvan eteensä, ja hänen silmänsä peittyivät kyynelistä. Ah, sitä terveellistä, jaloa elämää, koko tuota työtä, tuota elämän päämäärää, jonka hän tähän asti oli nähnyt ainoastaan hajanaisissa unelmissaan! Hän kysyi: "Onko siellä paljon ranskalaisia uudisasukasperheitä, samanlaisia kuin teidänkin?"
Molempain hengitys suli yhteen. Lujasti sylikkäin kietoutuneina hoippuivat he sinne tänne, kunnes Boleslav vihdoin painoi tytön polvilleen... Mutta tämä ei väsynyt, vaan koetti vetää hänet luokseen maahan. Paikoillaan painiskellen katsoivat he ikäänkuin unelmissaan tuokion toisiaan silmiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät