Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Ainoo auttaja Nyt uljuus on ja äkkikuolema. VIIDES N
Mutta ei, nopeasti vetäytyi hän väkineen itseensä linnaan, telkitsi oven ja asetti pyssymiehensä ikkunoihin, uhaten ampua kuoliaaksi jokaisen, joka koetti tunkeutua sisään. Näin suuri uljuus olisi muulloin milloin tahansa tehnyt vaikutuksensa, mutta tuo hälisevä joukko ei kuullut eikä nähnyt mitään. Etumaiset alkoivat jo löytämällään rautakangella jyskyttää teljettyä ovea...
Hänen rumilla, nyt nopeasta juoksusta elpyneillä, kasvoillaan paloi rohkeus, uljuus ja luja päättäväisyys. Aseetonna, ei raippaakaan kädessä, oli hän rientänyt yksinään suden kimppuun. "Sepä oiva poika", arvelin minä, katsellessani häntä. "Onkos niitä täällä päin nähty sitten, susia näethän?" kysäsi pelkuri Lauri.
Vai eiköhän kokonainen kansa kokoudu ja vastustamattomalla voimalla pelasta vanhaa ystäväänsä? O, muurit, te, jotka tähän minut suljette, elkää pitäkö niin monen hengen hyvää tarkoittavaa intoa ulkona, poissa minusta; ja se uljuus, mikä muinoin virtasi heihin minun silmistäni, koitukoon se heidän sydämistänsä takaisin minun sydämeeni! Niin tosiaan, heitä nousee tuhat-määrin!
ALEKSANDER. Tämä mies, nähkääs, neiti, on omakseen riistänyt kaikenlaisten eläimien luonteen-ominaisuudet: hän on uljas kuin jalopeura, kömpelö kuin karhu, hidas kuin elefantti; mies, johon luonto on niin kasannut mielettömyyksiä, että hänessä uljuus on narrimaisuudeksi rutistunut ja narrimaisuuden höysteeksi pantu vähän älyn särvintä.
Jäi Englannin miekka pilkaks vaan, Ja uljuus meissä hohti; Mut vieras kulta lannisti maan Rutiruojat ne maatamme johti! Oi, miks tän päivän nähdä sain, Kun maan he möi ja osti! Ois harmaa pääni vaipunut vain, Kun Bruce ja Wallace kosti! Mut rohkein päin mä huudan näin Ja ken sit' eittää tohti : Maan petos löi ja kultaan möi Rutiruojat ne maatamme johti!
Veripäiv' Oravaisten kun murehin nous' onneton, joka toivot mursi ja voitostakin teki tappion, siell' uljuus häll' oli loistossaan, siell' luoti ei eksynyt ainoakaan, siell' lämpö tykkien kiihtyi, kun hän kasti ne hurmeillaan.
RISTIRITARI. Arvon herra, enempää tuskin kuin mit' on jo ehkä vähemmän pikemmin. PATRIARKKA. Ma toivon sentään, noin hurskas ritar' että kauankin kukoistaa vielä hyödyks kristikunnan ja kunniaksi Herran asian! Ja kukoistaakin, jos vain taidolla nuor' uljuus ijän kypsän neuvoa haluaa noudattaa. Vaan muuten, millä voin herraa palvella?
Miksi visusti aarteensa ystävältä maahan kaivaa; näät kieltää ollenkaan ei maksa vaivaa: Osalles onnen arpa lankesi! Sain onnen kauniin linnun paulaani! Elossa, ansass' säästyi henkikin? Maltatko vielä uottaa sekunnin. Kihloissa olen! reippaasti. Kihloissako! Niin! mist' uljuus, miestä siinä kysyttiin!
Katsellaan siinä kaikki paikat, koetellaan, keskustellaan ja ryhdytään lopuksi työhön. Perämies istahtaa hetkeksi kajuutan katolle ja vaipuu mietteihinsä. Kauas, kauas rannattomalle ulapalle näyttävät tähystävän silmät, mutta niissä kuitenkin kuvautuu yht'aikaa sekä lempeys että päättävä uljuus.
Päivän Sana
Muut Etsivät