Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Uledi tempasi keihään vankinsa kädestä ja vetäytyi ystävineen ja vankineen takaisin leiriin; sillä välin kajahteli pyssynlaukausten kaiku metsissä ja herätti leirissä olevat uniset miehet keskiyön taisteluun, joka oli yhtä ankara kuin lyhyt.
Päällikköjen suusta kuului Stanleyn puheen aikana hämmästys- ja ilohuutoja sekaisin rauhattomuus- ja kauhistushuudahduksien kanssa, ja kun hän lopetti, hengitti jokainen raskaasti ja huusi ihmetellen: No, toverit! Sitä voi sanoa retkeksi joka kelpaa! Mutta massa, sanoi eräs Uledi niminen päällikkö, sittenkuin oli vähäsen rauhoitettu, vaatiihan tämä matka vuosia, kuusi, yhdeksän tai kymmenen.
Uledi, majoitusmestari, juoksi Stanleytä kohden, heittäytyi maahan hänen eteensä ja sanoi syleillen hänen polviansa: "Katso minuun, herra! Minä olen yksi niistä. Minä tahdon seurata teitä kuolemaan saakka!" "Ja minä", huusi Kasheeshe. "Ja minä", sanoi pieni Mabruki ja astui esiin. "Ja minä, ja minä, ja minä!" huusi laivanmiehistö. "Hyvä! Tiesin, että minulla on ystäviä.
Puhun teille totta", jatkoi Uledi, kun Frank epäillen pudisteli päätänsä, "isäntä hyvä, olen tarkkaan katsellut putousta kokonaisuudessaan, enkä näe mitään mahdollisuutta, kuinka täältä voimme päästä siitä alas; varman kuoleman saisimme jos koettaisimme." "No mitä sitten teemme?" sanoi Frank. "Meidän tulee ilmoittaa isännälle", vastasi Uledi.
Uledi sai erään päällikön vangituksi tarttumalla hänen jalkaansa ja vei hänet kylään, jossa hän vangittiin, erittäin tervetulleena saaliina. Hänen kauttaan näet mahdollisesti voisi saada näitä uppiniskaisia ihmisiä kuritetuiksi.
Stanley hiipi hiljaa siihen paikkaan, missä tarkka Uledi oli vahdissa, ja kuiskasi hänelle, että hän ottaisi pari miestä mukaansa ja kokisi vangita tuon mustan olennon. Uledi suostui kernaasti ja ryömi ulos erään pienen aitauksessa olevan läven kautta. Pian näkyi Uledi heittäytyvän maassa ryömivän villin päälle ja vangitsevan hänen.
Varmaan ei voitu sanoa varkaan nimeä, vaan luultiin Uledia syylliseksi. Uledi kutsuttiin tutkittavaksi. Kysyttiin, oliko hänellä lasihelmiä, jotka eivät olleet hänen omiansa. Hän vastasi: "ei". Stanley käski silloin aukaisemaan hänen säkkinsä, ja siitä löydettiin yli viisi naulaa kauniita helmiä, jotka olisivat riittäneet maksuksi noin kahden päivän ravinnosta koko retkikunnalle!
He kuulivat hänen äkkiä päästävän valitushuudon. Uledi, joka unhotti, kuinka hän äsken oli päässyt pyörteisestä kuilusta, ojensi kätensä ja heittäytyi pelotonna Frankin jälkeen, vaan uusi pyörre painoi heidän kumpaisenkin, ja aallot peittivät heidät, ennen kuin Uledi saavutti sen, jota hän aikoi pelastaa.
Usein olivat wangwanat karkaamaisillaan ja kiiruhtivat kanooteillensa, vaan majoitusmestari Uledi ja Frank ajoivat heidät pyssynperillä ja piipuilla takaisin.
Siten kiihottaen väkeä näyttämään rohkeuttansa, kiiruhti Frank parka uppiniskaisesti kohtaloansa kohden. Uledi kääntyi sitte miehistön puoleen ja sanoi: "Pojat, isäntämme sanoo meidän pelkäävän kuolemaa. Tiedän kuoleman olevan vesiputouksessa, vaan tulkaa, näyttäkäämme hänelle, että mustat miehet pelkäävät kuolemaa yhtä vähän kuin valkoiset. Mitä sanotte?"
Päivän Sana
Muut Etsivät