Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
"Pelkään". "Hyvästi sitte veljeni; sinua ei enää mikään voi pelastaa!" sanoi Uledi ja ui rantaa kohti, jonka hän saavutti ainoastaan 50 jalan päässä putouksesta. Silmänräpäyksessä kiiti kanootti, jossa salvumies oli, putouksesta alas ja suuret aallot viskelivät sitä sinne tänne, kunnes vihdoin eräs pyörre nieli sen.
Koska jäljelle jääneet kanootit olivat keveistä aineksista tehdyt, pysyivät ne vedenpinnalla lastineen päivineen. Pelastustyössä oli erittäin muuan Stanleyn miehistä, nimeltä Uledi, kunnostanut itsensä. Väsymätön oli hän nostaessaan kanoottiinsa hukkuvia kansalaisiaan ja saattaessaan heitä turvaan.
"Se on hyvä", sanoi Stanley. "Uledi on tuomittu kansan päätöksen mukaan, vaan koska Shumari ja Mabruki ovat luvanneet antautua rangaistuksen alaiseksi, niin päästetään Uledi vapaaksi Shumarille ja Mabrukille annetaan anteeksi." Kun Uledi oli päässyt vapaaksi, astui hän esiin ja sanoi: "Herra, ei Uledi varastanut. Perkele tunkeutui hänen sydämeensä.
Viisi kertaa uudistettiin koetus; mutta vihdoin kuudennella kerralla laskivat he, kehotettuina köysien kestäväisyydestä, kanootin alemma, niin että se oli vaan 30 jalan päässä Zaidista, ja Uledi nosti nyt peräköyden ja heitti sen hänelle, niin että se koski hänen käsivarteensa. Hän oli tuskin ehtinyt tarttua siihen, ennenkuin hän vierähti vaahtoavaan syvyyteen.
Stanley kirjoitti myöskin kirjeen ranskaksi ja toisen espanjankielellä, koska hän oli kuullut että Embommassa oli yksi englantilainen, yksi ranskalainen ja kolme espanjalaista. Uledi, Kasheeshee ja kaksi muuta lähetettiin oppaan seurassa viemään kirjeitä perille.
Ei kukaan ihminen voi syyttää minua siitä, että olisin ottanut jotakin, joka ei minulle kuulu, ja minä olen ainoastaan poika ja Uledi on minun vanhempi veljeni. Vaan koska päälliköt vaativat häntä ruoskittavaksi, niin ole armollinen, herra, ja anna minun osalleni puolet rangaistuksesta, sillä kun tiedän sen tapahtuvan Uledin tähden, niin en tunne kipuakaan".
Muuan varmimmista ja luotettavimmista miehistä vastasi: "Todella, herra, tämä on tukala kysymys. Uledi on kuin vanhin veljemme, ja äänestää hänen rangaistustaan olisi sama kuin pyytää teitä rankaisemaan meitä itseämme. Vaan kansan vanhimmat ovat vaatineet häntä ruoskittavaksi, ja heihin verraten olen minä liian vähäpätöinen. Vaan, herra, älä häntä kovasti rankaise, meidän tähtemme."
Taaskin kiiti venhe keskelle virtaa, raivoisien aaltojen harjoille; kalliot, vuoret ja vieremät lensivät ohi sanomattomalla nopeudella. Paitsi Stanleytä oli venheessä kuusi miestä, ja Uledi piti perää tyynenä, kylmänä ja täynnä luottamusta. Moni kuului kuiskaavan: "Mikä on tapahtuva, se tapahtuu", "ei voi välttää välttämätöntä". Kovaa pelkoa, joka ennen oli heidät vallannut, ei enää ollut.
Uledi ja hänen toverinsa juoksivat nyt kanootista ylös saarelle, kumartuivat eteenpäin ja auttivat Zaidin ylös koskesta, jonka jälkeen heidän onnistui epätoivon ponnistuksilla vetää kanootti ylös saarelle. Mutta vaikka kaikki hurrasivat ja iloitsivat tästä onnistuneesta koetuksesta, oli tämä muutos heidän tilassaan aivan kuin lykkäys kuolemantuomiossa.
Kauas kohisevan, kuohuvan ja aaltoilevan virran keskikohtaan päin syöksi venhe, vetäen mukanaan raivoavaan virtaan erään miehen, jonka Stanleyn kuitenkin onnistui vetää venheesen. "Airoille, pojat! Rohkeutta! Uledi, perää pitämään!" siinä kaikki käskyt, mitkä Stanley ehti sanoa; sitte jakeli hän, seisoen venheen kokassa, kädenviittauksilla käskyjä Uledille.
Päivän Sana
Muut Etsivät