Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Tulet muuten temmatuksi ylös ilmaan, sitte pudotessa särkyväksi ja murentuvaksi. Raivon jahdin hengenäänissä oli myös yksi lapsenääni, joka huusi sille muinen väkevälle, nyt särjetylle ukolle: "Tämä hän on sinun metsäs, eikö tosi! Mutta, näet sä, et sinä itse, eivätkä sinun metsänvahtis taida estää sitä raivoa jahtia täällä edespäin kulkemasta! Tunnetkos minua!"
Kerran oli salaneuvos nähnyt poikansa eräässä hotellissa mitättömän asian tähden suuttuvan vallan luonnottomasti tatarilaiseen passariin. Isä tunsi tuosta suurta vastenmielisyyttä ja sanoi ankarasti ja vakavasti pojalleen: sinun asemassasi olevan miehen on sopimaton käyttäytyä tuolla tavalla! Erik Erikovitsh katsoi ihmetellen isäänsä ja ajatteli itsekseen: mikähän ihme nyt on ukolle tullut!
Oli melkoinen joukko vanhoja tätejä, kuninkaallisia sihteereitä, upseereja ja pappeja, jotka nyt äkkiä huomasivat, olevansa sukua tuolle kummalliselle ukolle Valdemarsborg'ista. Poika oli poissa ja häntä oli turhaan muistutettu ulko- ja sisämaisissa sanomalehdissä, antamatta kuulua itsestänsä. Piti siis ruveta avaamaan täti Julianan testamenttia. Tämä tapahtui.
Väliäpitämätönnä ojensi Katri ukolle kätensä; hänen kyyneleensä olivat lakanneet vuotamasta, hän seisoi ukkovaarinsa edessä liikkumattomana kivikuvana, katsoen jäisillä silmillä ukon kurttuisia kasvoja. Sisällistä inhoa ilmoitti tuo katse, niinkuin hän olisi tahtonut sanoa: "sinussa vallitsee viha ja vaino, et koskaan ole tuntenut rakkauden tulta".
Muutamia vuosia sitten oli muuan vaimo tytön sijassa kahvea ukolle kantanut, vaan sitten kerran, joku vuosi taapäin, sanoi emäntä huomanneensa, ettei vaimo tullutkaan vaan hänen sijaansa tuo samainen tyttönen, joka siitä pitäen aina on ukon kahvet kantanut.
Päin vastoin herätti hän jonkinlaista sääliä, langeten kuolleen isänsä jalkain juureen. Mutta että hänkin oli syyllinen, sen tunsivat kaikki. "Pahoin tekivät ukolle", virkkoi muuan harmaapäinen talonpoika, nojaten, kuni muinaisajan tuomari, käsillään ja parrallaan pitkään sauvaan. "Teidän päällenne lankeaa tämä synti. Pahoin tekivät!"
Työssä olen, mutta jos työtä ei ole, kerjään, päätti ukko huomattuaan, että lautta lähestyi toista rantaa, ja voitonriemuisena katsahti kaikkiin, jotka olivat häntä kuunnelleet. Lautta tuli toiselle rannalle. Nehljudof otti kukkaronsa ja tarjosi ukolle rahaa. Ukko ei ottanut. En minä ota semmoista. Leipää otan, sanoi hän ja alkoi sovitella selkäänsä konttia, jonka oli ottanut pois.
Hän kääntyi katsomaan taakseen, näki neiti Smarinin suuret silmälasit ja purskahti itkemään. Esteri oli kirjoittamassa isälle syntymäpäiväksi. Ukolle hopeatukalle nuori neiti pyysi saada tunnustaa rakkautensa. Sitä hän oli yrittänyt jo kymmeniä kertoja ja kirjoittanut lukemattomia hameentaskullisia rutistettuja kirjeitä. Mutta riittääkö nytkään loppuun asti rohkeus, että saisi avatuksi sydämensä?
Se ei ollut Gudulan solakan vartalon varjo, vaan se oli leveähartiaisen miehen. Luultavasti oli se ukko Baruch, joka niin levotonna edes takaisin siellä käveli. Jotain tavatonta oli siis ukolle tapahtunut, koska hän nyt vielä oli valveilla ja niin kiihkeästi kammarissansa käveli.
Kun ajattelin, että tälle ukolle sanoisin »tulkaapa nyt tuonne metsikköön kaivamaan hautaa lapsellemme» niin valtasi minut jo vaan ajatellessanikin kauhistus.
Päivän Sana
Muut Etsivät