United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Tämäpä vasta kaunis juttu», sanoi Swart raapien korvallistaan. Frits ja Witt matkustivat nyt kahden ulos avaraan maailmaan, kunnes juna taas pysähtyi. »Nyt en minä enää rupea tässä istumaan», sanoi Frits ukolle. »Matkustakaa te yksinänne Belgiaan, mutta minä nousen tässä pois ja menen etsimään isääni.» »Frits», sanoi Witt, »ethän toki tahdo jättää minua yksinäni onnettomuuteen?»
"Mitä piruja", huusi hän, "odota nyt silmänräpäys, minä tulen kohta". Mutta ei juna siitä väliä pitänyt, vaan kiiti pois. "Tämäpä oli kaunis juttu", sanoi Swart repien korvansa taustaa. Ja Frits ja Witt matkustivat ulos avaraan maailmaan, kunnes seisahtuivat seuraavalla asemalla. "Nyt en minä enää istu tässä alallani", sanoi Frits ukolle.
Ihan kuin linjalla menevät tuonne Sorsalammille. Näetkö miten oikein puitten latvat huiskuvat." "Näen, näen", sanoi Tapani ukolle mieliksi, vaikka hän ei mitään nähnyt; ainoastaan helteisen päivän tuuli heilutteli puiden latvoja, että ne verkalleen liikkuivat. "Sinne ne nyt menevät. Kyllä niistä nyt on päästy. Täytyy lähteä saattamaan nuo pesuvedet itselleen."
Vähä Juoseppi oli nyt sitä vastaan käynyt palaksi aikaa istumaan Pentti Pentinpojan polvelle. Hyväellen sanoi hän ukolle: "Lahjoittakaatte minulle iso susikoiranne; minä tahtoisin sen saada." "No niin, ota se sitte," sanoi ukko leppeästi. "Sinä olet minun; kuules," virkkasi poika, juosten silittelemään koiraa.
"No kuultele sitten, tämmöinen se on: Heikkilä maksoi eilen velkansa meidän ukolle tuhannen markkaa kauniita seteleitä, rahat ovat piirongin laatikossa, avain peilin salakomerossa minä olen kunnon renki ja tiedän tarkkaan talon asiat. Nyt minä ajattelen, että tuo tuhannen markkaa saisi yhtähyvin olla meillä, kuin tuolla häijyn-ilkisellä, rikkaalla Mattilan äijälläkin."
Sentähden kantoi Issu ukolle alati yrmeää mieltä ja yrmeästi hän kohteli vanhusta joka päivä. Pojan vanhemmat eivät koskaan kieltäneet vanhusta ylenkatsomasta ja antamasta hänelle pahoja, ylenkatseellisia ja hävyttömiä sanoja; useinpa he vaan nauroivat ja sanoivat: "voi kuinka tuo poika on viisas!" Kun Issu tuli isommaksi, alkoi hän tulla usein juovuspäissään kotia.
"Minä olen varma siitä, että ne ovat tarkemmat taloudenhoidossaan kuin me." Akka meni ja palattuaan kertoi hän ukolle, että torpanväki usein lahjoittaa viimeisenkin leipänsä köyhille, eikä kumminkaan kärsi nälän hätää, sillä Jumalan siunaus antoi sen heille kymmenkertaisesti takaisin. "Sepä olisi merkillistä", tuumasi ukko.
Minä aloin jo laatia jotain lohdutuksen sanaa tuolle paljon kärsineelle ja kokeneelle ukolle, kun juuri samassa alkoi kuulua pihalta puheen=pälinää, ja silmättyäni ulos akkunasta huomasin, että työwäki nyt juuri tuli työstä.
Kukaan väestä ei nauranut, sillä Iikka ei ollut koskaan kärsinyt sitä, että ukkoa olisi kukaan pilkannut; mutta ukon pois mentyä purskahti koko väki nauramaan sen sukkelan kepposen tähden, jonka Iikka ukolle silläkin kerralla teki. Tuolla tavalla voitti Iikka aina hyvyydellä ukon pahuuden.
Ukko sanoi aikovansa kiertää vitsaköyden ja sen päähän sitoa härkkimentapaisen puupalikan, jonka avulla kyllä saisi veneen rantaan vedetyksi. Setä lahjoitti ukolle lujan uistinsiiman, joten tämä pääsi vitsaköyden teosta.