Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Toimitin eukolleni, että hän antaisi ukolle ruokaa. Nöyrästi meni hän syömään ja söikin kelpo lailla. "Milloin olette viimeksi saanut ruokaa?" kysyin ukolta, kun hän oli syömästä päässyt. "Eilen iltapäivällä", sanoi hän. "Hyvänen aika, ja nyt oli jo sivu puolenpäivän!" sanoin kauhistuksissani.
Heillä ei pidä olla enempää aikaa riidellä minun kanssani kuin juuri sillä silmänräpäyksellä, jolloin annan merkkini Simo ukolle ja jolloin hän siihen vastaa. Milläpä ihmeellä vaan se vanha mies saanee tyttärensä ikkunan luokse? Suuresti pelkään, että jos Katri hänen tarkoituksensa arvaisi, ukon tulisi vallan vaikeaksi saada se aikaan."
Ukko tuli suoraan heitä kohden ja antoi Knutsonille voimakkaan ja lämpöisen kädenlyönnin. Syvä alakuloisuus jonka hän luki tämän kasvoista, antoi hänelle syytä katsahtaa tyttäreensäkin, ja ukolle oli kohta koko asia selvänä. "Vai niin", lausui hän vakaasti, mutta levollisesti; "se on nyt jo mennyt niin pitkälle!
"Kuka jyvät on kauppamiehelle tuonut?" kysyi Kirri. "Torpan ukko, joka aina on semmoisien asiamiehenä", sanoi Kirsti. "Ja varas sitten?" utasi Kirri yhä edelleen. "Arvaattehan sen jo edeltäkin päin, ett'ei varas ole muualta kuin kotoa", sanoi Kirsti. "Kotoa! ja kuka sieltä?" "Vieläkö tuota nyt kysytte? Kuka se muu on ollut kuin Aina. Hänhän jyvät oli tuonut torpan ukolle.
Isän katsanto synkistyi; mutta tyttö ei antanut rajuilmalle aikaa puhkeamaan. Hän lensi ukolle kaulaan ja pyysi häntä katsomaan hänen pieniä, koreita lintujaan, hän saisi nähdä, kuinka korkealle ne lensivät, ja kuinka varpuset turhaan koettivat tavoittaa niitä lennosta.
Minä lähdin kohta velkaani maksamaan Vierimälle ja otin neljä ja puoli ruplaa mukaani. Ajattelin näet puolella ruplalla palkita kelpo ukkoa hänen hyvästä työstään. Mutta kun tulin perille ja rupesin ukolle rahoja lukemaan, katsahti hän ensin rahoja ja sitten minuun ja lausui: Pidä sinä rahat, en minä niitä nyt tarvitse, enkä minä niitä ensinkään maksun päälle antanutkaan.
Tähän asti on elämäni ollut pelkkää onnea ja sulaa autuutta, mutta minä pyydän teitä: älkää wäsykö, kuunnelkaa minua loppuun asti, muutoin ette käsitä nykyistä tilaani!" sanoi ukko, keskeyttäen taaskin hetkeksi kertomuksensa. "Puhukaa, puhukaa waan, en minä wäsy! minä juuri haluan kuulla elämänne tapaukset loppuun asti kaikkineen", sanoin ukolle innossani.
Tällaisia tarinoita lateli ukko aamuvalkiaan asti ja Aspela antoi ukolle vielä vähän viiniä palkaksi, jonka saatuansa ukko pani maata penkille. Kun olimme vähän aikaa nukahtaneet, nousimme ylös, valjastimme hevosen ja läksimme ajamaan Frantsilaa kohti. Paavolan kirkon luona pysäytti Aspela vähän hevosta, että minä sain katsella hautuumaan aitaa, jonka päällä tuo jättiläiskummitus oli istunut.
Mutta myöhemmin vietteli hän tuon samaisen, hänelle paha-aikeisen ukon koiran ja niin lahjoitti hän ukolle aikanansa neljä veikeää ja elämänhaluista herraskoiran pentua. Kennelklubin näyttelyssä sai niistä jokainen ensimmäisen palkinnon: kultamitalin ja kolmesataa markkaa rahassa. Ukko Tirinen möi silloin penikat mitaleinensa kaupungin herroille seitsemästä sadasta markasta kappaleen.
Olin aikonut ukolle jo kaukaa huutaa iloisen hywänhuomenen, mutta niin lähelle tultuani, että woin erottaa kaikki hänen ulkopiirteensä, huomasin kuinka hänen nukkawieru hattunsa liikkui yhtenä tärinänä; tuo hawainto waikutti sen, että hywä=huomen jäi sanomatta ja kummallinen, melkein pelon sekainen aawistus walloitti mieleni.
Päivän Sana
Muut Etsivät