Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
"Siinä teette tyhmästi, matami Bomb, sillä jos ette suostu, menevät he naimisiin ilman teidän suostumustanne." "Minä ajan sen kelvottoman tytön pois talostani." "Niin, ajaa teidän juuri pitääkin hänet, sillä sitte minä otan hänet talooni." Matami kallisti päänsä käsiinsä ja alkoi ulvoa kuin marraskuun myrsky. "Kylläpä minulla on hyvät naapurit!
"Hän mahtaa olla kummallinen herra," muistutti Dora, "Sillä minä näen sinusta että hän on vastannut tyhmästi, tuo häijy ihminen. Kenties, sentähden kun hän on mies, on se hänen kunniaansa hirmuisen lähellä... Vai niin, hän ei tahdo jälleen hyväksi?" "Kyllä hän on hyvä, mutta hän on oikeassa." muistutti Annette, "hän on oikeassa."
"Tyhmästi tein, kun menin Haugstad'iin, mutta se, mitä tänä iltana teen, on suorastaan järjetöntä", ajatteli hän. Liian paljon oli hän uskaltanut. Nyt istui kait Alfhild kotona ja nauroi hänelle. Nauroi ja kertoi kaikille, jotka vaan kuulla tahtoivat, Hegglid pojan patahulluista tuumista. Hän puri hammasta ja rintaa viilsi kuin kylmillä teräsmiekoilla. Hän karkoitti kaikki ajatukset pois.
»Iltaa!» sanoo nuorukainen ja nostaa hymyillen hattuaan. Ja hän syrjästäkatselija näkee kuinka tyttö punehtuu eikä osaa mitään vastata. »Kylläpä minä taisin tyhmästi tehdä!» virkkoo nuorukainen. »En minä mitään pahaa tarkottanut.» »Ei ei, ei se mitään; minä vaan niin säikähdin!» »Etkä ole enää minulle vihainen...?» kysyy nuorukainen. »En suinkaan, mitäs minä leikistä.» »Sitähän minäkin.
Ihmiset kummastelivat, kuinka niin viisas mies saattoi menetellä niin tyhmästi lähteä matkaan, menemättä perille ja kuluttaa turhaan rahansa. Kummastelivat aikansa ja unhottivat. Ja Eliaskin unhotti koko asian.
Antakaa anteeksi, teidän armonne! rukoili metsästäjä äänellä, joka oli täysi vastakohta hänen ylpeille silmilleen ja miehekkäälle olennolleen; minä tein siinä hyvin tyhmästi ... antakaa minulle anteeksi tämä kerta... Jumala tietää, että minä tunnen mitä syvintä rakkautta ja kunnioitusta korkeaa isäntääni kohtaan, ja kukaan ei voi olla siitä varmemmin vakuutettu kuin teidän armonne itse.
Erään toisen kerran tempasi Victor Moineaud hänen pois käynnissä olevan koneen luota juuri kuin hän hypnotiseeratun näköisenä oli antamaisillaan hammasrattaitten tarttua kiinni itseensä. Hän hymyili taaskin ja tunnusti, että oli tehnyt tyhmästi mennessään niin lähelle pyöriä. Häntä täytyi vartioida, sillä hän ei nähtävästi aina tiennyt, mitä teki.
"Alussa oli rakkauteni vähäinen, Nastjenka, mutta nyt on se yhtä vahva kuin teilläkin, silloinkuin te kimppuinenne tulitte hänen luoksensa. Ja vieläpä enemmänkin, koska hän ei silloin rakastanut ketään, vaikka te rakastitte." "Mitä sanotte minulle? Minä en ymmärrä laisinkaan. Mutta sanokaas minulle, miksi se se on ei miksi, vaan mistä syystä te niin ja niin kerran... Jumalani! Minä puhun tyhmästi!
Ei hän ole oikealla jäljellä, muistakaa minun sanoneeni. LAURA. Kuka hänet tietää. Minä en ole voinut kärsiä koko ihmistä enää sen jälkeen, kun hän niin tyhmästi käyttäytyi häissänsä. Vieläkö aiotte viipyä täällä? Minun ainakin täytyy lähteä. KATRI. Minun myös. Ei ole hyvä vitkastella, kun on toisen leivässä. Voi Taavetti! Enhän minä vielä ole saanutkaan tarpeitani.
Kyyneleet tulivat Norinen silmiin. Se oli kurjuuden huippu, että tuo poika oli tullut takaisin, tuo pelkoa herättävä heittiö, joka syytti häntä ja sanoi olevansa nälissään. Suuttuneena siitä, ett'ei voinut viekoitella Norinelta muuta kuin kyyneleitä, kääntyi hän Cécileen: "Minä tiedän, että te olette hänen sisarensa. Sanokaa hänelle, että hän tekee siinä tyhmästi, että noin pelkää.
Päivän Sana
Muut Etsivät