Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. marraskuuta 2025
Mutta ikävää kyllä ei tätä onnellista elämää kestänyt kauan. Nuori aviovaimo sattui sairastumaan ja tauti tempasi hänet vuonna 1855 tuonen tuville rakkaan ja kaipaamaan jäävän seurapiirin keskuudesta.
Kun sitte menen Manalle, Tuonen poikien tuville, Hyv' on siellä ollakseni, Kaunis kasvaellakseni En ole tiellä kellenkänä, Enkä kunkana jaloissa, En sure sotakesiä, Vainovuosia varaja; Kyllä Tuoni voiton tuopi, Mana maansa suojelevi. Jospa se johi tulisi.
Uuden vuoden tultua pääsi emäntä taas jalkeille; naapurien kesken puhuttiin silloin usein kuinka hartaasti Lauri varmaankin olisi murehtinut, jos emäntänsä olisi muuttanut Tuonelan tuville, sillä niin kauan kuin emäntä sairasteli olihan tuskin ainoatakaan kertaa lähtenyt talosta; niin hellä oli hän emännällensä. Leikkuu-aika.
Vaan on kaikki kaonnehet Vanhat laulun laitteliat, Vanhat runon rustailiat Menneet Tuonelan tuville, Nyt on jäänynnä jälellen Kaikki nuotit nuoremmilta, Virret varsinkin vähässä, Kaikki laulut on lamassa, Virren nuotit vässällänsä.
Yhdessä he neuvottelivat talon asioista ja jakoivat keskenänsä ne huolet ja ilot, jotka vaihteleva aika toi Uotilan tuville. Sen vain olisi tarkempi silmä kuin emännän voinut huomata muutokseksi isännän oloissa, että hän nyt, kun hän työstä oli vapaa, useammin kuin ennen otti raamattunsa hyllyltä ja luki siitä ääneti itsekseen.
Olisihan Ilmarinen ilman sitäkin voinut suoraan mennä Pohjolan tuville, takoa Sammon ja tuoda Louhen kuuluisan kaunottaren kotihinsa. Vielä tarpeettomammalta runoelman kokonaisuudelle näyttää Wäinämöisen yritys saada Joukahaisen sisar omaksensa. Vaan kuitenkin on näillä molemmilla sivutapauksilla syvä ja tärkeä tarkoituksensa.
Noin sanoi minun emoni, Varotteli vanhempani: "Ellös vainon neito nuori, Ellös kasvava kanarva, Hurjan hurstille ruvetko, Lakanoille juomalallin, Oksentajan olkiloille, Tuville tupakanjuojan!
Päästyänsä matkan päähän vetivät venosen maalle, teloille teräksisille, valkamoille vaskisille. Astuvat tuville tuosta, alle kattojen ajoihe; kysyi Pohjolan emäntä, tutkaeli tullehilta: "Mipä miehillä sanoma, millä matkalla olette?" Vaka vanha Väinämöinen tuopa tuohon vastoavi: "Sammosta sanomat miesten, sillä matkalla olemme; saimme sampuen jaolle, kirjokannen katselulle."
Aamulla ylös noustuamme tuotiin tieto, että Mikko oli viime yönä kuollut istuvalleen naapurin saunan penkille. Talon pyhäaamu-eine. Tuo monasti kerrottu kuolon enkeli kävi ahkerasti nuuskimassa, missä olisi näljän näännyttämiä henkilöitä, mitkä hän niin vähällä vaivalla voi tuonen tuville saattaa. Jos nälkä oli ankara, niin tauti oli vielä ankarampi.
Päivän Sana
Muut Etsivät