Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Ukkosen ilman tullessa on luonto tyyni, mutta ilma raskas, ja jotakin sentapaista, jotakin uhkaavaa Liisukin tunsi sydämmessään, kun hän ääneti istui äitinsä kanssa tuvassa. Täällä oli tukehuttavaa, vaan ulkona raitista; sinne siis täytyi rientää. Liisu istahti keinulavitsalle tuuhean pihlajapuun suojaan.
Työmiehen ystävälliset sanat hävettivät, kun häntä jo alkoivat kyllästyttää nuo yksitoikkoiset vierailut tuvassa toisensa perästä, jolloin aina uudistuivat samat asiat.
No niin sanoi Bertelsköld vähän mietittyään, minä teen niinkuin tahdot. Tuossa pienessä tuvassa veräjän luona asuu äitini vanha uskollinen palvelija, Flinta-muori hänkin urhoollisen karoliinin leski. Hänen sydämensä on pehmeämpi kuin hänen nimensä, ja sinä voit jäädä hänen luoksensa siksi, kunnes kaikki on valmistettuna ja minä tulen sinua noutamaan.
Hänellä oli juuri ollut aikomus sanoa Ellalle ... mutta ei saanut suutansa auki. Nyt hän juostessaan ajatteli, että tottahan jo itsekin ymmärtää. Ella tuli nolon näköisenä tupaan. Herastuomari kuorsasi peräsängyssä ja emäntä istui uuninpenkillä. Muita ei tuvassa ollutkaan, sillä palvelusväkikin makasi ulkohuoneissa.
Tarpeeksi syötyään ja juotuaan ja itselleen vähän rahaa seuraaviksi päiviksi hankittuansa, pani hän maata asuintuvan penkille, vähän nukkuaksensa ja ajatuksiaan koossa pitääksensä. Tämä penkki oli ainoa eheä huonekalu koko tuvassa, sillä raivoisammat kumppanit, jotka hänen kanssa tunkivat sisään, olivat jo lyöneet kaikki muut kalut murskaksi.
Hän silmäili heitä hämillään, miltei pelokkaasti. No, virkkoi Flinta-muori, eikö pieni neiti tahdo tervehtiä hyvää ystäväänsä tuolla tuvassa? Muorilla oli aarre, jolla hän aina oli houkutellut Veraa tänne mäntyniemelle ja se oli mitä sievin kissanpenikka. Sitä nyt Vera meni hämillään silittelemään.
Iikka itki katkerasti. »Niitä on yhtä paljo kuin lehtiä metsässä. Marttilan emäntä lähetti sarkansa minua myöten tänne, kun lupasivat ottaa minut Siuron kärreihin. Minä otin saran, mutta nyt se on poissa, enkä minä tiedä, mihin se on joutunut.» Emäntä nykäsi Vappua kylkeen, sanoen: »Vai niin, vai on sarka poissa! Mihinkähän se olisi voinut joutua?» »Minä makasin tuvassa viime yön.
Mutta Lauri hymyili synkkämielisesti, jätti jäähyväiset muille tuvassa oleville, kiitti heitä yhteisen työn vaivoista ja käski heitä uskollisesti palvelemaan emäntää, joka nyt yksin oli jäävä talon haltiaksi. Vieras ei tahtonut pyytää Lauria jäämään. Hän näki että Lauri, sovitusta isoten, oli tehnyt vakaan ja muuttamattoman päätöksen.
Kynttilöitä oli jo valettu, joulukalaa pyydetty ja jouluolut, ehkä vähän miedompi kuin tavallisesti, niinkuin lesken olut oikeastaan pitäisikin olla, oli jo valmis ja pantu tynnöriin. Sisällä tuvassa istui leski kerien lankaa uunin edessä, jonka punainen valo alkoi loistaa iltahämärässä.
Lemminkäinen sanoi: "Sinunpa miekkasi pitempi, sinun ensin iskeminen". Pohjolan isäntä koetti iskeä Lemminkäistä päähän, mutta ei tavannut; sen sijaan kävi miekka orteen, niin että se meni poikki. Ilkkuen sanoi Lemminkäinen: "Mitä pahaa orret tekivät, kun niitä tavoittelet? Mutta tukala on tora tuvassa, tuvan uuden turmelemme.
Päivän Sana
Muut Etsivät