Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. lokakuuta 2025
Mutta ennen kuin kerkesin suutani avata, ehätti äitini väliin ja sanoi: »Minä olen tuuminut samaa asiaa jo pitemmän aikaa ja nyt luulen löytäneeni Tapanille toimialan.
Johannes oli tuuminut sitä usein itsekseen. Myöskin keskenään he olivat siitä mielipiteitä vaihtaneet. Kuinka sinä saatoit? oli Johannes joskus sanonut ja pudistanut päätään lempeästi sekä nuhtelevasti. Vieraiden miesten kanssa! En tiedä, Liisa vastannut siihen. En minä mitään tehnyt. He tekivät. Enkä minä koskaan ole ketään muuta kuin sinua rakastanut.
Ja hän lisäsi: »Jos tahdotte tehdä minulle seuraa, sennores, huomisaamuna päivän valetessa, niin tahdon lähemmin selittää mitä olen tuuminut tehdä ja te saatte nähdä että jos minun ehdotukseni onkin täynnänsä vaikeuksia, on se kumminkin mahdollinen, jos meissä on vähääkään taitoa ja tarmoa. Muuten mielin sanoa, että itse tällä kertaa uskallan yrityksen.
Kun hän sen lupaisi, niin mielelläni antaisin koko omaisuuteni ja menisin vaikka Amerikkaan. Sitä olen jo todellakin tuuminut, mut kyllähän se ottaa sen toisen ja sitten käy minulle hullusti hyvin hullusti." Päällikkö viittasi järveen päin ja rupesi itkemään juopuneen itkua. Tuokioisen perästä hän kuitenkin nosti silmänsä ja huomasi kymmenniekan katselevan itseään.
Sentähden olen tuuminut, että hankkisimme hänelle mielemme mukaisen opettajattaren. Mitä sanot neiti Sjöbladista. Hän on köyhä, mutta hyvästi kasvatettu, vähän päälle kahdenkymmenen vuoden ikäinen tyttö; tarpeeksi ylhäistä sukua voidakseen esiintyä talossasi, mutta vaatimaton luonteeltaan, hyvä, älykäs ja lempeä. Hänen äitinsä oli muistaakseni aatelitonta sukuperää. Kirjoitammeko hänelle huomenna?
Enhän minä, tarkoitan vaan että olen käynyt siellä katsomassa. Oikeastaan en ole vielä niin pitkälle tullut. Mutta siitähän vasta aletaan? Aivan oikein, mutta katsos minä olen ottanut asian vähän toiselta kannalta, se tahtoo sanoa, olen vasta ikään tehnyt lopullisen päätöksen, enkä siis vielä ole ehtinyt Vai niin, sinä vasta olet tuuminut, minä ymmärsin väärin.
Onni yksillä, kesä kaikilla, olen ajatellut. Ja sitten jälleen tuuminut, että se varmaan on ollut niin sallittu minun kohdalleni. Eikö mikään sinussa ole noussut kapinaan? En ymmärrä, mitä tarkoitat. Eihän voi kapinoida vastaan kohtaloa. Etkö koskaan ole sellaisina hetkinä syyttänyt Jumalaa sielusi sisimmässä? Mahtaisihan se paljon parata syyttämisestä!
Näitä hänen viimeisiä sanojaan kuullessaan nojasi hän päänsä kätensä varaan ja käänsi miettivän näköisenä katseensa huoneeseen päin. Olitko tuuminut mennä naimisiin minun kanssani? kysyi hän nöyrästi asentoansa muuttamatta. Toivon vielä, että niin on käyvä, vastasi toinen ja kumartui eteenpäin voidakseen paremmin häntä katsella. Sitä minä en ollut ajatellut, toisti Regina ikäänkuin itsekseen.
Tuomari: Oletteko ajatellut, että teitä odottaa kadotus ja kuolema ja iankaikkinen helvetti, jos hiuskarvankaan verran totuudesta poikkeatte ettekä sano, niinkuin on asian oikea laita? Oletteko kaiken tämän ajatellut ja tyystin tuuminut itsenne ja omantuntonne kansa? Samuli Samulinp.: Olen tietenkin, korkea oikeus. Mitä te viivyttelette? Mitenkä olette asettanut sormenne? Hajalleen sormet!
Mutta ei asia sillä ollut parantunut. Kotiriita oli sen johdosta vaan aina ankara syntynyt, jossa Sanna Matin voitti. Mattiin sen johdosta oli vakautunut ajatus, että tekisi kai tuo edes huviksensa, jos pystyisi. Nuorempana Matti oli tuuminut, että saisi tuo oppia ... eihän se niin kummaa ole naisten töihin harjautua.
Päivän Sana
Muut Etsivät