United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta puhdas on kallioitten ilma, raikas solisevan ojan kirkas laine ja hongistossa kaikuu pyhien tuulien kohina. Useinpa seisomme myöskin vuorten harjanteilla ja katselemme tiemme päätä, josta kotimaamme etäältä katsoo meitä vastaan kuin äiti ijankaikkisesti nuori, kuin morsian, joka sulhaiseltaan petosta ei pelkää, katsoo kuin uskollisin ystävämme. Oi, jää hyvästi, hyvästi ainiaaksi jää!
"Jos tunnette itsenne vielä paremmaksi huomenna, niin saatte ylihuomenna luvan lähteä kävelylle aluksi tietysti vaan huoneessa. Minun laskujeni mukaan pitäisi täst-edes paraneminen käyvän sangen nopeasti. Rohkeutta sentähden vaan, kapteeni hyvä! Kuukauden päästä tai sillä vaiheella voinette kestää taivaan tuulien puhallusta."
Vuonna 1517 joutui sinne tuulien ajamana aatelismies Hernandez de Cordova, kun hän kolmella laivalla oli purjehtinut Cubasta ryöstääkseen maanmiestensä siirtokunnille orjia läheisiltä Bahama-saarilta, sillä alku-asukkaista tehdyillä orjilla Espanjalaiset tiluksiansa viljelivät. Hän töytäsi laivallaan mainitun Yukatan niemen kärkeen ja nousi maalle. Catoche on tuon niemen-kärjen nimi.
Kolme kertaa aurinko oli noussut ja yhä vielä kävi kaiket päivät samallainen kylmä tuuli, se oli ikäänkuin joku paha henki, joka tahtoi heitä ajaa takaisin. Mutta kapteeni Jorgan oli kyllä tuttu kaikkien tuulien kanssa ja kyllin tottunut niiden heikkoja puolia hyväksensä käyttämään, salliaksensa jonkun niistä saada hänestä voiton.
Dora suuteli pienokaisiaan, sanoi, että äidillä oli hyvin tärkeitä asioita toimitettavana, määräsi, miten lapset olivat puettavat kävelyä varten, ja riensi sitten innoissaan ja uteliaana noudattamaan Lisbetin kutsua. Hän tapasi Lisbetin huolestuttavan hurjan ilon vallassa. Hänen silmänsä säihkyivät kuin mustat jalokivet, ja puna hänen poskillaan tuli ja meni kuin pilvet tuulien ajamina.
TUULIEN K
Leikissä nähdä sa voit hänen seisovan kyynele-silmin, keskellä murheita maan nähdä sa voit hymysuin. Yöksi hän päivänpaistehen vaihtaa ja päiväksi yönsä, onnensa murheeseen, murheensa onneksi taas. Tyttöä suudella voi hän kun Hesperos lempeä loistaa. Pilvi kun käy yli sen, sielunsa poissa jo on taivahan teillä ja tuulien teillä ei tyttöjen lempi häntä voi kiinnittää, ei valat suudelmien.
Toisessa kohden ahdisti meri jättiläis voimallaan luisua kalliota, milloin peittäen sen kuohuillaan, milloin jättäen sen tyhjäksi taas ja tämän näytelmän päällä taisteli usein, roikkuvin siivin, väsynyt lokki, joka luultavasti oli kolostansa joutunut tuulien valtoihin. Tuskissani kiinnitin huomioni lahteen purttamme kohden.
Niin herkkä kuin haavan lehti on tuulien suukkosille, niin herkkä ja altis on mieleni mun myös tuntehen tuulosille. Niin täynnä kuin syys-yön taivas on tähtien kehriä noita, niin täysi ja kirjava sydämeni mun utuheikkoja on unelmoita. Kuin pyörivi pyörteessä kaarna, ei nielua virran se vältä niin maailman pyörteessä häilyn mä myös, en kuilua kuoleman vältä.
On allamme viherjä maa Ja päällämme sininen taivas, Ja läntinen lehtistä laaksoa soittaa Lintujen laulaes. Heilahda korkeelle, keinu, Ja liehukoon impeni liina Illalla lempeäl. Kun väikyn mä ylhäällä tääl, Tääl tuulien viileäs helmas, Niin kaukana näen mä kaunoisen Paisteessa iltasen. Heilahda korkeelle, keinu, Ja liehukoon impeni liina Illalla lempeäl.