Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. marraskuuta 2025
"Minä tiedän, missä parhaiten tyynnytte eron ikävästä ja tuskista, neiti von Sassen. Minä olen toimittanut uuden lukon puutarhanporttiin avaimen jätän teille; nyt voitte häiritsemättä käydä Helldorfin perheessä ja seurustella pienen lemmittynne kanssa, niin usein kuin teitä haluttaa." Ilse näytti olevan äärettömän kummastunut; mutta nyt ei ollut aikaa selitellä.
Rudolf lähtikin lääkärin määräämälle kylpypaikalle Ruotsiin ja palasi sieltä näennäisesti vahvistetuilla voimilla, mutta talven tullessa sairastui hän uudestaan, ja nyt valvoi isä ja äiti yöt päivät hänen vuoteensa ääressä, kunnes viimein, useita kuukausia kestäneitten kärsimysten perästä, kuolema hänen itsehankkimistaan tuskista ja turmeltuneesta elämästään pelasti tuon raukan.
Gabriellen oli yleensä vaikea itkeä, mutta hänen kuunnellessaan Robertin ääntä, joka hieman vapisi hänen lukiessaan kertomusta tästä kuolinhetkestä, jolloin uskon varmuus saavutti voiton kärsimyksistä ja kuolon tuskista, valtasi hänet hillitsemätön liikutus ja hänen täytyi kiirehtiä niin huomiota herättämättä kuin mahdollista, pyyhkimään kyyneleltään, joita hän häpesi näyttää.
Hyveistä saa hän pahan tunnon, Siis ryöstää miesten maineen, kunnon, Kurjiksi orjiks heidät saa. Tuskista vaimon viis hän piittaa, Vie miehen mielen ja vain viittaa, Niin koko huoneen hajoittaa. Hän hirmutöitä kartuttaapi, Pahalla pahan sovittaapi, Rikosten portin avajaa. Kaikille tuottaa kiroustaan Ja joka paikkaan kolkon, mustan Hän vankihuoneen valmistaa.
Hänen huulillaan oli kummallinen hymyily, täynnänsä tietoja muille tuntemattomia. Minä olen tuon hymyilyn nähnyt monen, kuolon-unessa olevan huulilla ... iankaikkisuuden enkeli on niihin painanut suutelonsa. Rauhallinen hetki on tuo, jolloin levottomuudesta ja tuskista sykkivä sydän saa levon!
Hän oli kyllä vannonut kuolla kunniaansa säilyttääksensä, mutta hän uskoi tekevänsä synnin, jos hän kuoleman kautta pelastaisi itsensä ruumiillisista tuskista, ja mitkä kauheat tuskat hänen edessänsä olikaan? Eikö ollut abbotin viimeiset epäselvät sanat, ennenkun hän huoneesta lähti, hyvin kauhistavaiset?
»Vielä hänen kerallaan suloinen hetki ja sitte tapa hänet niin on hän kaikista tuskista vapaa», kuiskasi ääni hänelle. »Tämähän on sulaa mielettömyyttä!» ajatteli hän väristen. Ja taasen vajosivat heidän silmänsä toisiinsa. Sielut eivät tienneet mistään vastarinnasta, vaikkakin ruumiit pitivät epätoivoisesti puoliaan. »Pelasta itsesi», kuului ääni. »Ajattele kirousta!
Henrik sepitti itse sävelen moneen runoon ja äiti lauloi niitä hänelle pitkinä talvi-iltoina, äiti osasi aina laulaa paremmin hänen mielensä mukaan kuin siskot ja hän iloitsi sydämmensä pohjasta siitä puhtaasta voimasta, jolla niiden runoilija riemuisasti selvisi elämän tuskista ja koetuksista.
Hänen ajatuksissaan oli tähän saakka väikkynyt vain pako, pelastus tästä kiduttavasta asemasta, korkeintaan kuninkaallisen lahjan halveksiva hylkääminen. Mutta nyt tarjottiin kostoa. Korvausta näiden hetkien tuskista. Kostoa kärsitystä häväistyksestä. Kostoa hänen isänsä murhaajalle. Hänen haavansa olivat verekset. Ja hänen suonissaan kiehui kuuma, etelämaalainen veri.
Pojalleen lausui rakkaallen; "Nyt aik' on armahduksen; Vereni kallis, kurjallen Vie sanat lohdutuksen; Hänt' auta synnin tuskista, Ja murra karvas kuolema, Hänt' elämään vie kanssas!" Ja kuuliaisna isälleen Maan päälle poika tuli Kohdusta puhtaan neitsyeen Ja vertaiseni oli. Ja salaa teki tointahan, Puvussa halvan kulkijan Hän perkeleen nyt voitti.
Päivän Sana
Muut Etsivät