United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tahtoisin kulkea kuin profeetta tämän kansan keskellä ja kehoittaa ja innostuttaa heitä nostamaan silmänsä yhteistä taivaallista isänmaatamme kohtaan alhaisesta maantomusta, jokapäiväisistä pikkuhuolistamme, turhista iloistamme, maallisista harrastuksistamme ja kurjasta arkielämästämme.
On verrattain viisaampaa odottaa, kunnes hullutus on välttämätön. Meidän vihollisemme eivätkö he näytä meille järjen esimerkkiä? Ja uskotteko, että he huviksensa kävelevät tuolla alhaalla tyhjäntoimittajina, sillä aikaa kuin me samoin täällä ylhäällä?« Sillä välin kului päivä toisensa perästä, eikä näistä turhista ajatuksen vaihdoista tullut sen enempää.
Ja että minun tulee vaimoa parhaakseni hallita. Kaikki se vihkimäluvussa sanotaan. Enkä minä turhista vihaa pidä, vaan olen myös valmis antamaan Johannalle anteeksi. LAURA. Kuuletteko, kuinka hyväluontoinen hän on. Ei pahaa sanaa kaikesta tästä. KATRI. Noin ei olisi moni mies Riston sijassa tehnyt. Johanna saa kiittää onneaan. VAPPU. Lähde jo pois, Johanna. Minun luonani saat asua ensi aluksi.
Olen vannoutunut irti keisarien kaupungista, sen melusta ja turhista iloista. Aijon lopun ikäni elää synnyinmaassani. Hävinneen suuruutemme henki miellyttää minua enemmän kuin teidän loistavan ylellinen elämänne. Pyhät holveikkomme ja arvokkaat varjostomme viehättävät minua enemmän kuin mikään muu paikka.
Liisan ajatukset näyttivät olevan varsin kaukana täältä. Johannes nousi, sytytti savukkeen, käveli pari kertaa läpi huoneen ja siirtyi sitten viereiseen huoneesen työpöytänsä ääreen kirjoittamaan kirjettä vaimolleen. Siitä piti tulla lyhyt, ytimekäs ja täsmällinen. Pelkkä tosiasia vaan! Rouva Rabbing ei pitänyt mistään turhista kiertelyistä eikä koristeluista. Työpöytä oli oven edessä.
Hänen kumppaniansa emme ole ennen nähneet; mutta pitkä hiallinen kauhtanansa, jonka päähine oli vedetty otsan yli, osoitti, että kauhtanan kantaja oli hengellinen mies, joka päinensä päivinensä pyrki piiloon tämän maailman metelistä ja turhista menoista. Kuitenkin hänen silmänsä, jotka levottomina päässä paloivat, näyttivät todistavan toista, kuin kirkollinen takki.
Vuosikausia yhdessä elettyään ja kaikki toisillensa uskottuaan he tuntevat toistensa luonteet ja osaavat sitä varmemmin tähdätä ja ampua myrkylliset nuolensa ja niin peräti turhan turhista pikku seikoista saa moitteen murhenäytelmä tavallisesti alkunsa.
Tekään, näes tekään, kauppamiehet, koskaan ette käteistä rahaa liian paljon saa! NATHAN. Ja miksi ensin näistä turhista? Näen tuolla kyynelsilmän, kuivata sen haluaisin paljon ennemmin. Tyttäreni kai vielä oot? RECHA. Oi isä! NATHAN. Toisiamme me ymmärrämme ja se riittääkin! Sä tyynnä pysy, iloisna! Jos muutoin sydämes viel' on omas! jos vain sitä ei uhkaa mikään menetys! Viel' on isäsi omanas!
Emilia ajatellessaan tärkeätä tehtäväänsä oli ensin varsin juhlallinen, mutta Julia, Helena, Armo, Kaarlo kornetti ja minä pyörimme niin alituisesti hänen ympärillänsä, että vihdoin saimme hänen sekaantumaan puheeseemme ja siten estimme häntä yksityisistä keskusteluista sekä turhista mietinnöistä.
KALLE SAVOLAINEN. No neät, kuin myö lähettii kaupunnin kilipa ajosta, niin se olj terve ja niin inteissään, hirnui voan juostessaan, neät, niinkuin juoksja aina'in. HOFFMANN. Puhu asiasta. Mitä turhista verukkeista. KALLE SAVOLAINEN. No elähän hättäile, neät. Asjassahan myö juur' ollaan. Niin, se kompastui neät ja myö molemmat pyllä'yimme moantien oijaan. HOFFMANN. Niin, hevonen ja sinä.