Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
KUNNARI. Lähdettiin, sanoi poika-Jussi. Mutta ryyppy ensin ja se kunnollinen. Se rukoilee. TOPRA-HEIKKI. Ryyppy, Jaara, ja pystyyn sitten. Ole mies! JAARA. Jättäkää minut tänne, kun menette. Taikka ei tänne, ei tänne. Tuossahan ne juuri asuvat, tuossa kalliossa. Voi, minua onnetonta, kun jouduin teidän pariinne. TOPRA-HEIKKI. Houritko sinä, vai ? Ketkä asuvat tuossa kalliossa?
Siellä on kavaljeereja vaikka kuinka paljon. 9 kohtaus. Maiju. Emma. Henrikson. Sitten Heinonen, Loviisa, Karoliina ja Heiskanen. Nyt olen minä valmis! Minä myös! Henrikson. Käsivartesi, eukkoseni, ja lähtekäämme satamaan!... Ah, liian myöhään!... Tuossahan vieraamme ovatkin! Heinonen. Hyvää päivää, hyvää päivää! Tässä nyt olemme koko joukko. Henrikson. Toivon teidät sydämestäni tervetulleiksi!
"Herra Jesus, Dorotea", huudahti hän, "tuossahan seisoo Frits, minun oma poikani! Puhu nyt, oletko se todellakin sinä?" "No olen, minä se todellakin olen". "Mistä sinä tulet, kuinka olet sinä päässyt ovesta sisään?" Näin sanoessaan lankesi eukko hänen kaulaansa, suuteli häntä ja kysyi useita kertoja: "Mutta Frits, mistä sinä tulet?" "Kerro nyt, mitenkä sinun on ollut. Missä isäsi on?
"Kyllä ne tohtorit usein vaan pahentavat taudin". "No sitä en tiedä, mutta apulainen tuli ja tuli minun seurassani. Kirkolla erosimme, hän meni kappalaista tervehtimään ennenkuin " Nivalinkanen keskeytyi, sillä toinen vieras ajoi pihaan. "No mutta tuossahan tulee rovasti rovasti itse ihan todella!" huusivat Timo ja Lotta kohta, kun katsahtivat akkunasta.
Tokkohan hän oli käynyt portailla tähystelemässä tielle päin? Kerranpa näin hänen seisovan ovessa, näin hänen pistävän vaaleatukkasen päänsä ulos, näin lumihöytäleitä lankeavan hänen kiharoille hivuksillensa, sulavan otsalla, ripustelevan ailmäripsistä, kukapa tiesi, mitä ne näkivät sieltä? Tuossahan se talo olikin. Kylmä väräys tuntui koko ruumiissani ja pisteli kovasti rinnassa.
Ei, niitä ei ollut, sanoi pienoinen pojanviileke, kotoisin valkoisesta talosta; hän huviksensa viskeli kivillä voileipiä rannasta. Eikö täällä sitte ollenkaan ollut veneitä? Oli, oli kyllä; tuossahan oli myllärin vene, mutta sitä ei voinut saada, mylläri sitä ei antanut; myllärin Niilo oli vähällä saada selkäänsä kun sen viimeksi lainasi, niin ett'ei sitä maksanut ajatellakaan.
Mutta kai Söderling ei kuitenkaan ollut siitä aivan varma, koska kurkotti naulalaatikon hyllyltä, ennenkuin meni. Ota narua samalla! huusi emäntä jälkeen ei se naulaamalla pysy jo se oli keväällä poikki. Onko sinulla narua jossain? Tuossahan tuota riippuu naulassa nokkasi alla. Söderling otti narun ja meni.
Loiskis siinä meni ensi panos vesimaljaan. Siinä on Gerdan onni, pikku Gerdan, joka on niin kaukana. No nähkääs nyt, Gerda saa matkustaa laivalla tänä vuonna! Tuossahan on laiva piippuineen ja kaikki tyyni. Niin tietysti, hänenhän täytyy tulla kotiin yli meren. Miten totta tuo onnen tina saattoi puhua!
PASANTERSKA. Kyllä meidän, ukko kulta, pitää lähteä käymään siellä. Tuossahan on laiva valmiina, sitä ei tuulikaan heiluttele. Mutta aivanko vahingotta te teitte sen pitkän matkanne? JUNKKA. Ei tokikaan. Pekka Piipari PASANTERSKA. Herra hyvästi siunatkoon! Miten Pekka raukan kävi? JUNKKA. Pekka raukalta putosi mereen piippu, joka oli sellaisesta maasta, missä ei Pasanterikaan ole käynyt.
Hän kulki esineestä toiseen sykkivin sydämin ja ajatteli: "Kas, tuonhan kiinalaisen kupin minä särjin eräänä iltana muutamia päiviä ennen häitäni. Ja tuossahan on äidin pikku lyhty ja isän keppi, jonka hän taittoi, kun tahtoi aukaista sateesta turvonneen portin".
Päivän Sana
Muut Etsivät