Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Häntä kohtasi kova suru; tyttö, jota hän lempi ja joka oli antanut hänelle lupauksen uskollisuudestaan, otti toisen ja silloin näytti hänelle elämä arvottomalta. No, en sitä millään tavoin hyväksy, mutta en myöskään häntä tuomitse." "Oi, kuinka surkeata! miksikä kysyinkään?" He istuivat hetken ääneti, sitten veti Maria ikkunaneteisen syrjään ja katsoi ulos.
Mutta me myönnämme kullekin vapautensa, emmekä tuomitse niitä, jotka toisin ajattelevat." Minun edessäni on juuri kirje raittiuden ystävältä, joka muun muassa kirjoittaa seuraavat sanat: "Jumala pelasti rakkautensa kautta omansa ijankaikkisiksi ajoiksi; me pelastamme ihmiskumppalimme täksi elämäksi." Me näemme siis tässä kaksi erinlaista kantaa.
ANNA. Pois minusta, pois! MAUNO. Niinkö kova sinä olet? Vaikka tiedät, ettemme enää koskaan toisiamme tapaa. Anna, Anna, elä tuomitse, elä ole liian ankara! Sinä et tunne miehen luontoa, etkä tiedä kuinka kovaa tuo taistelu on intohimoa vastaan. Ei ole niin kumma, jos jonkun kerran tappiolle joutuu, kukapa on vahingon veräjälle päässyt.
Jumalan edessä minun elämäni ei saa olla muuta kuin alituista pyrkimistä tämän erotuksen poistamiseen. Jumalan edessä ne heidän tekonsa, joita minä sanon rikoksiksi, eivät tuomitse muita, kuin minua itseäni.
Me molemmat olemme rikollisia. Ja sen vuoksi oli Eyolfin kuolemassa siis kuitenkin kostoa. Kostoa? Niin. Tuomitse itsesi ja minut. Nyt olemme saaneet, mitä olemme ansainneet. Salaisen, pelkurimaisen mielipahan annoimme pelottaa itsemme hänestä hänen eläissään. Meidän oli paha nähdä sitä, sitä, jota hänen täytyi laahata mukanaan Sauvaa. Niin juuri, sauvaa.
Jos niin tekisin miksi käskeä sinut tänne uhkaavaa vahinkoa karkoittamaan? Bartholdus Simonis. Niin miksi käskit? Anna. Kuule minua, Bartholdus, ja tuomitse sitte.
»Minä rukoilin vain lämmintä ystävyyttä, kaikkea muuta hyvää elämässä, kunhan ei vain rakkautta enää, ei ainakaan sydämiltä, joille on rikos tuntea sitä. Mutta rukoilin myös, ettei minun milloinkaan itseni tarvitsisi tuntea sitä, ei ketään kohtaan maailmassa enää, vaan että saisin säilyttää viimeisen muistoni puhtaana ja pyhitettynä, sillä sitähän ei enää kukaan tuomitse.»
Minä rakastan sinua niin kiihkeästi, niin tulisesti, ett'en enää voi itseäni hillitä. Elä tuomitse minua liian ankarasti, Sylvi. SYLVI. Oh Viktor ! VIKTOR. Tiedän kyllä, että minun olisi pitänyt vaieta. Ei ilmaista tunteitani, vaan tukahduttaa ne väkipakolla. Mutta minä en voinut ne saivat minusta vallan. Sylvi nyt tiedät, kuinka minun on laitani. Tee minulle, mitä tahdot.
Mutta», jatkoi tohtorinna vakavammin, »kaksi neuvoa annan sinulle eväiksi: muista, miten suuri on pahuuden valta ja miten heikko ihminen itsessään. Silloin et tuomitse. Silloin rakastat ja säälit. Mutta muista myöskin, että Jumalan voima ja rakkaus ovat pimeyden valtoja voimallisemmat. Ne estävät meitä epätoivoon joutumasta.»
Niin suostuin ehdoitukseen. Se oli rikokseni, Hanna, mutta älä tuomitse minua liian ankarasti. Jää hyvästi! Jumala olkoon minulle armollinen! Niilo." Gabriel olisi paljaasta oman voiton pyynnöstä, viinatehtaan isäntänä hänet tällä koululla ostanut? Nämät seinätkö olisivat viinalla rakennetut? Ei, ei, se ei ole mahdollista! Täti, se ei ole mahdollista!
Päivän Sana
Muut Etsivät