Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. marraskuuta 2025
Kun hän oli mennyt, siirsi Arbakes tuolinsa lähemmäksi kauniin napolittaren tuolia ja sanoi tuolla lempeällä ja verhotulla äänellä, johon hän niin taitavasti osasi kätkeä luihun ja kiivaan luonteensa: »
Illemmällä tuli isäntä ja emäntä tervehtimään Topiasta. He nauroivat ... että Johannakin olisi tullut, mutta Simo on kielitellyt ja mielitellyt. Tuolia ei muka löytyisi neljälle hengelle... "Totta se onkin, kolme tuolia meillä vaan onkin." Topias tarjosi vierailleen kahvia leivän kera. Hiljaisella, vaan ylenpalttisella ilolla kertoi isäntä veljestään.
"Itse isäntähän se on", sanoi emäntä ja otti tervehdykseksi ukolta hatun päästä ja ripusti sen naulaan. "Niin, huomaatkos nyt?" sanoi ukko voitonriemussa Amreille, "sano nyt asiasi". "Paina puuta", sanoi äiti ja osoitti Amreille tuolia. Raskaasti hengittäen alkoi tämä: "Saatte uskoa, ettei yksikään lapsi ole voinut muistella teitä enemmän kuin minä, jo aikoja sitten, vielä näinä viime päivinä.
Viimeinkin näkyi Yrjö tulevan, juuri silloin, kun Inka laski rikkauksiansa, jotka hän tuli saamaan tuolla ylhäällä tuntureilla. "Näetkös, tuolia tulee Yrjö; nyt sinä pidät minua kiini vyötäisistä ja me istumme juuri kuin jos sinä et huomaisikaan kun hän tulee; kas niin, olemmehan kihloissa, se on selvää, elääksemme ja kuollaksemme, ilman hänen rahojansa.
Pähkinäpuusta tehty kaappi, maalaamaton tamminen pöytä, samanlainen pulpetti, rautainen raha-arkku, yksinkertainen yhden miehen maattava sänky ja kolme tai neljä kömpelötekoista tuolia siinä olivat konttorin ainoat huonekalut.
Tämä uusi tuuma, oppia kirjoittamaan ja laskemaan, häntä taas innosti niin että huulet oikein rupesivat huhuilemaan. Hänet havautti miellyttävistä tunnelmistaan »Hallin-Janne»-laulu, jota ainakin pari miestä kuullosti rääkyvän tuolia metsän varjossa. Mikkoa puistatti, mihin osaltansa vaikutti kylmäntunne, osaltaan tulossa oleva kohtaus.
Mutta silloin jo tuotiin pöytiä, tuolia ja muita tavaroita. Hän seisoi siinä neuvottomana, ei osannut käydä käsiksi mihinkään, joutui vaan aina muiden tielle. Etköhän menisi sinne lasten luokse siksi kun saamme täällä järjestykseen, sanoi Herman. Ja hänen täytyi lähteä ilman että sai Hermania sen enempää puhutella. Kadulla hänen edellään käveli miehiä. He tuntuivat keskustelevan tulipalosta.
Ylioppilas astui huoneesen, mutta jäi hämmästyneenä seisomaan kynnykselle, sillä kaikki näytti niin oudolta, niin että hän tuskin tunsi sitä samaksi huoneeksi. Keskellä lattiaa oli pyöreä liinalla peitetty pöytä, täynnä albumeja, valokuvia ja stereoskopikuvia. Sen ympärillä oli tuolia ja nojatuolit olivat asetetut sinne tänne, aivan kuin sattumalta jonnekin heitettyinä.
»Olen, ja nyt menen pukeutumaan kyllä vielä ennätän, ennenkuin illallinen siellä alkaa.» »Etkö sitten ... ja minä kun » »Mitä?» »Ei mitään, Jakob! Mene sinä vaan, koska sinua huvittaa.» Hän oli jo makuukamarissa. Alette nousi äkkiä istualleen. »Uh, miten sinä lykkäät tuolia, poika», hän sanoi tarttuen lapseen hiukan kiivaasti, niin että pienokainen alkoi huutaa. Hän nosti pojan syliinsä.
"Ainoa seikka, joka matkustajalle käy selväksi kylissämme matkustaessaan", sanoin, "on, että näissä taloissa kumminkin asuu ihmisiä, ja että nämä olennot elävät pimeydessä. Harvoin näet ovet ja ikkunat avattuina, harvoin ihmisiä niitten luona istuvan, harvoin tuolia pihamaalla tai minkäänlaisia merkkejä siitä, että ihmiset eläisivät ulkoilmassa."
Päivän Sana
Muut Etsivät