Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Tuolla on puuvärkkiä loukossa ja tuohta muurin otsikolla, tulitikkulaatikko on siinä pöydällä. Minä vielä vähän aikaa makaan, jos sattuu unta silmiin tulemaan." "Jollei teidän mielenne siitä vaan pahastu, niin kyllä minä mielelläni... Tuntuu niin tukalalta tämä yö, kun ei unta saa ollenkaan ja kamaloita ajatuksia vaan päässä liikkuu, kaikellaisia..."
Päiväkaudet kuljeskelin sitte metsässä tuohta hankkimassa, ja kun niitä sain karttumaan aika tarakat, kannoin ne kotia ja valmistelin niistä konttia, kopsia y.m. tuohiastioita. Ensimältä tahtoi usein taitamattomuus haitata, vaan silloin sain isäni neuvoja ja niin muodoin opin kohta sen taidon täydellisesti.
Katon teko vähän huolestutti, sillä tähän vuoden aikaan ei voinut kiskoa tuohta. Täytyi sen sijaan käyttää sammalia ja multaa, vaikka kumpikin oli huonoa kattoainetta; mutta halkaistujen lautojen ja kivien avulla saatiin katto kuitenkin jotakuinkin vedenpitävä.
Tässä ovat. Kaikki käy hyvin! Näetkös, minä isken kuin Ukko pilvien päällä. KIMMO. Miksi ansaitsisin lavolla poltettaa? KULLERVO. Mitä haastelet? Toisella tavalla leikkiä laske! KIMMO. Tapahtukoon mitä jumalissa päätetty on; mutta saata tänne tuohta sata pihtiä ja tervaksia tuhatta rekeä, sillä olenpa sitkeätä juurta enkä juuri leikin menehdy.
Nyt meidän pitää hankkia tuohta ja tehdä kontit, eihän meillä ole mitään, missä kantaisimme tavaroitamme. Tule nyt!" Ihailemansa pyssy vielä käsissään Pekka seurasi päättäväistä toveriansa, ja pian he olivat kiskomassa tuohta. Päivä kului tässä puuhassa, ja kun he aamulla ryhtyivät konttien tekoon, virkkoi Antti: "Tuohia ei ole tarpeeksi, minä teen konttia sillä välin kuin sinä kiskot lisää.
"Kaksitoista kyynärää päivässä näin lujaa vaatetta! Kun on ihan kuin tuohta tuo vaate. Sehän on ihan uskomattoman paljon". "Olen iskenyt tätä oikeen uhasta kun rouva niin varotti. Niillä pojan poloksilla ei huono kestä kun ne myötään jyryävät kuni pässikaritsat rannioilla rantakivillä, ja missä milloinkin. Mutta se ei paljon hidastu, jos kutoo lujemmaksikin, pitää vaan raskaampana kättään".
Ja hän katseli vähän aikaa vielä, Näki aalloilla pilven punertavan siellä; Pilvi ei ollut vainkaan, Tunsi kultansa laivan Ylistetty nyt luoja maan ynnä taivaan! Varpusen olut. Näin minä unta maatessani, Varpusen panevan oltta; Munankuori oli kuurnana, Ja tuohta hän ruukasi polttaa. Ja koska hän oluensa valmiiksi sai, Hän itsensä siitä nyt humalaan joi, Ja pani ala räystähän maata.
Vuoteeltaan kavahtaen hän hyppäsi lieden luo, kouhi kekäleitä tuhkan seasta, puhalsi ne hehkumaan, heitti päälle tuohta ja kuivia pilkkeitä ja tuossa tuokiossa kohosi iso liekki jylisten hormiin. Akkunoista hehku levisi kauas lumelle. Tungetteleva vieras kävi tästä levottomaksi. Jälleen rapisivat kynnet katolla terävään, sitten kuului löyhä jysähdys räystään alta.
Tapani nousi, hieroen silmiään makean unen jälestä ja meni pihalle. Halli istui joen töyräällä, vaan ei enään haukkunut, katselihan vaan virtaan. Tapani, luodessaan silmänsä vettä kohden, näki kaikenlaisia esineitä, niinkuin halkoja, airoja, lautoja, aidaksia, heinätukkoja, tuohta j.n.e. lillivän virtaa alas.
Wäinämöinen koettaa, Tekee nämä työt äkäiset. Vielä sitten kivestä hän kiskoo Tuohta, jäästä ai'aksia viskoo. Mutta neito lausuu: "Venhe veistä Kehrävarren palaisista, työnnä Kättä käyttämättä kappaleista Tehty veno vesille, niin myönnän Tahtosi." Taas koettaa Väinö e'istä Tekoansa Ukko ei, ei myönnä Lempo tahtoansa kirves sattui Polveen siten tämä koetus loppui.
Päivän Sana
Muut Etsivät