Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Kyllä se on aika losusaapas, se samanen Tolari, kun noin pilalle on saappaansa kuluttanut! Missään hän silloinkin lienee laukannut, kun tuohon tuommoisen reijän on saanut, joka ammottaa kuin seitsemän leivän uuni? Tuota, tuota suksen tuohta ja mäystintä! Kyllä se lupa olisi nyt tervetullut, kun tuota työnroskaa on niin kosolta.
»Odottakaahan vähän», sanoi tyttö, »minä panen enemmän tuohta jalan alle. Ensin heiniä, sitte tuohta; Teille pitää tulla lämmin vaikka miten.» »Jumala tiennee, tekeekö sitä lämminkään paremmaksi», vastasi Elias. »Mikä kerran on turmiolla, ei siitä tule kalua. Sitokaa kiinteämmälle säärestä. Niin, niin, ei enää. Nyt se on lujassa, kuin olisi oma ihoa. Kiitoksia! Auttakaa minua ylös.
Me päätimme pyytää sinua sitä tekemään, meiltä muilta se ei synny, ja jos joltakin syntyisi, niin se on rovastin suosiossa, ja koirahan ei koiran häntää polje, sanoivat miehet. Mikko ajatteli kauan ja viimein sanoi: Kyllä minusta se tuntuu tavattoman vastenmieliseltä, mutta kun se on teidän tahtonne ja ehkä monen muun tahto, niin jospa kirjoitan, tuli hänestä perästäkin tuohta tai malkaa.
Hän on semmoinen kankurikin, että poistieltä. Kuulehan, että semmoista kolminiitistä vaatetta vahvaa ja tiheää kun tuohta, kutoo kaksitoista kyynärää." "Kaksitoista kyynärää, seitsemän metriä päivässä. Sehän on ennen kuulumatointa", sanoi rovasti ja hieman punalti päätään. "Se todellakin on ennen kuulumatointa. Meidän entiset kankurit eivät saaneet puoltakaan.
Neiti taiten vastaeli: "Ehkäpä tulen sinulle, kun kiskot kivestä tuohta, säret jäästä aiaksia ilman palan pakkumatta, pilkkehen pirahtamatta." Vaka vanha Väinämöinen ei tuosta kovin hätäile: kiskoipa kivestä tuohta, särki jäästä aiaksia ilman palan pakkumatta, pilkkehen pirahtamatta. Kutsui neittä korjahansa, tyttöä rekosehensa.
Ei mull' ole vuohta, ei tölliin tuohta, Ja taivas tiennee torppani maat; Mut kahden kun raadamme tyynellä miellä, Ja kitsas ja tarkka on tyttö tää, Niin pennejä vielä, Myös pennejä meillekin säästöön jää. Kaiku sie, yli vetten vie Lauluni kullan rantaan; Tyyni taival ja kirkas tie Unhotettuko venho lie Solmuhun koivun kantaan?
Olin mieki miessä ennen Mieslukuja tehtäessä, Miehiä miteltäessä, Arvaeltaissa uroja; Kiskoin ma kivestä tuohta, Vestin jäästä tervaksia, Pakanoilta kirkon poltin, Kiiskiltä kivisen linnan. Miekkani käessä kääntyi, Kun kevyisin haavan lehti, Eli leppäinen palikka; Sylin syöksin keihäsvartta Peltohon alaperähän, Maahan mättähättömähän; Piti piikaset hyvänä, Vaimot pääni valkiana.
Päivän Sana
Muut Etsivät