United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän ei ole ylhäisen näköinen; majesteetillista ei näy hänen ulkomuodossaan; jollei häntä tuntisi, ei häntä suinkaan luulisi kuninkaaksi. Hänen käytöksensä on yksinkertaista ja teeskentelemätöntä; teeskennellä hän sentään osaa.
Päinvastoin omatunto tuntui niin rauhalliselta, vaikka kuin olisi tahtonut sitä ahdistella ja rauhattomaksi saattaa. Eikä vain omatunto ollut levossa, vaan koko olentokin tuntui niin pirteältä, tuoreelta ja puhdistuneelta, kuin kasteinen nurmi kesäpäivän noustessa. "Miltähän kannalta tyttö-riepu mahtoi asian ottaa? Kunpa hänkin tuntisi samaa puhtautta ja rauhaa! tyttöparka!
Minun täytyi ihan lähteä sanomaan, kun se siellä päätään pitelee ja voivottelee. Tohtori sen kaiketi parhaiten tuntisi, onko se tullut hulluksi vai mikä sillä on. Onko tästä pitkä matka sinne mökille? kysyi lääkäri. Eihän tätä matkaa ole kuin pari kolme viittaväliä, selitti mies. Jospa minä lähden tutkimaan mikä sitä vaivaa, sanoi lääkäri nousten istuimelta.
Meidän täytyy tehdä kaikki, että hän tuntisi itsensä onnelliseksi meillä." Ikäänkuin olisi se äitini sydämelle jotakin outoa tuntea äidin tavalla! Jokainen olento, jonka yhteyteen hän tulee, synnyttää hänessä samanlaista mieli-alaa.
Herrat eivät juuri näyttäneet kunnioitusta ansaitsevilta, moni oli päinvastoin muodoltaan niin välinpitämätön, kuin tuntisi hän yhtä vähän häpeän kuin pelonkin väriä.
Tuo elossa niin erinomanen kasvojen juonne oli kuolossa muuttunut vienoksi, onnelliseksi hymyilyksi, joka pyhällä kirkkaudella valaisi hänen suloisia kasvojansa ja puhdasta, marmori-vaaleata otsaansa; hän lepäsi niin lapsellisesti turvallisena, ikäänkuin hän nyt tuntisi salaisuuden uskollisen rakkauden voitosta kaiken maallisen vähäpätöisyyden yli ja liihoittelisi tuolla edelläni valkoisine siipinensä, neuvoaksensa sitä minulle, koska kaikkivaltias Jumala ei tahtonut hänen täällä maan päällä kanssani eloansa viettämään.
Sanoinhan minä että hän minut tuntisi, jatkoi hän. Niin, minä olen Lille'n pyöveli, ja minun historiani on seuraava: Kaikkien silmät olivat kääntyneet tuohon mieheen, jonka sanoja nyt kuunneltiin uteliaassa ahdistuksessa. Tuo nuori nainen oli muinoin nuori tyttö, yhtä ihana kuin vielä tänäpäivänä. Hän oli nunna benediktiluostarissa Templemor'issa.
Julien eli kuin olisi täyttänyt jonkun velvollisuuden, joka ei kuitenkaan ollut hänelle vastenmielinen; Jeanne taas tyytyi siihen kuin johonkin eltovaan, tuskalliseen välttämättömyyteen, josta päätti tehdä lopun heti, kun tuntisi jälleen olevansa raskaana. Pian huomasi hän kuitenkin, että hänen miehensä kävi häntä kohtaan välinpitämättömäksi niinkuin ennenkin.
Syvällenpä se maahan kätkettiin. KULLERVO. Kimmo, elä katso päälleni noin aaveen tavalla! KIMMO. Mistä maasta olet? KULLERVO. Nyt leikkiä lasket. Sinä et tuntisi Kullervoa, kumppanias Untolan päivistä? KIMMO. Hänen tunsin, mutta nyt en häntä nähnyt ole, sitten kuin tästä hän läksi, puetettuna rautapaitaan. Sinä, kenties, sanoa taidat, missä nyt löytyy keltakiharainen mies?
LALLI (Luo silmänsä Kerttuun ja katsoo häntä hetken. Hellästi). Voi Kerttu! Sun on varmaan paha olla! Nuo kovat köydet syövät kättäsi Ja seisoa et jaksa kauemmin. Mist' olisitkaan jättiläisten voimaa Sa heikko nainen saanut, kukkana Kun lemmittynä kasvoit, vaurastuit. Ja hellän huolen lasna ylenit. Ei oma emos sua tuntisi Jos sinun näkisi noin muuttuneena! Ah, puhu Kerttu! (