Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
He elivät vaan toisilleen, eivät voineet hetkeäkään olla toisistaan erillään, kaipausta ja ikävää tuntematta. Ja he sulivat toisiinsa, olivat kuin samaa sielua, ei ollut kummallakaan, ei ajatusta, ei tunnetta, jota ei heti ilmoittanut toiselle. Heidän onnensa kävi yli ymmärryksen, heillä oli vain yksi suru, nimittäin pelko siitä, että toinen mahdollisesti kuolisi ennen toista.
Vaan kun ensi tuvan oven päällä Aatun pään hän näki naulattuna, Kiljaisten hän heitti pyssyn pois ja Karkas sisään; ensiks kohtaavaisen Rintaan survas keihään ristiin asti. Sitte vimmoissaan hän, huolimatta Asehista, riehui niinkuin kotka Paljain kourin surmaa, turmaa tuoden, Tuntematta tuimimpaakaan lyömää. Milloin yksi, milloin toinen kohtas, Kurkuin raadelluin ne maahan mursi.
»Sitä toivon minäkin», vastasi Utterson. »Olenko kertonut sinulle, että minä todellakin tapasin hänet sittemmin ja että sain kokea samanlaista vastenmielisyyden tunnetta häntä kohtaan kuin sinäkin?» »Häntä on mahdoton nähdä tuntematta vastenmielisyyttä», vastasi Enfield. »No niin miten tomppelina lienetkään pitänyt minua, kun en tiennyt, että tämä oli takatie tohtori Jekyllin asuntoon.
Hän ajattelee: »tuo inhottava olento, joka on niin alhainen, että se elää tietämättömyydessä ja pimeydessä, tuntematta mitään korkeampaa, tuo on minun vankeuteni.» Näin hän alussa ajattelee kokiessaan todellista elämää fyysillisen ruumiin ulkopuolella toisessa maailmassa.
Ketä te haluatte nähdä? kysyi Nehljudofilta vartijanainen, joka käveli verkkojen välissä. Katariina Maslovaa, sai Nehljudof tuskin sanotuksi. Maslova, sinua! huusi vartijanainen. Maslova katsahti ympärillensä, nosti päänsä ja, povi koholla, Nehljudofille tutulla kernaudella tuli verkon luo tunkeutuen kahden vangin väliin. Hän katsoi kummastellen ja kysyvästi Nehljudofiin, tuntematta tätä.
Näin hän siinä kytrötti iltakauden tihkusateessa ja syysvilussa tuntematta kumpaistakaan, kuten näytti.
"No niin, nuori mies," sanoi laulaja ja nousi istualta, "päivä kuluu ja minun täytyy sanoa teille jäähyväiset; jos te kuljeksisitte ympäri maata niinkuin minä te'en, niin luultavasti tulisitte tapaamaan liian monta kaunista tyttöä voidaksenne olla tuntematta hamevallan voimaa ei ainoastaan kuvissa; ja jos vielä joskus teidät tapaan, on mahdollista, että saan nähdä teidän itsekin rakkauden runoja kirjoittavan."
Emilien rakkauden janoinen sydän ei voinut, kuten näemme, huolimatta »tuon ainoan» läsnäolosta, olla tuntematta voitonriemua siitä, että myös eräs toinen lauloi ainoastaan hänelle. Sellainen hän oli. Enemmän enemmän, aina vain enemmän!
Luulen sen olevan asian luonnossa, sillä en koskaan ole nähnyt vaivaa jonkun edestä, tuntematta mieltymystä häneen. Kun eräänä aamuna tapasin hänet alakuloisena niin alakuloisena kuin poika hänen ijällänsä voipi olla en voinut olla sitä huomaamatta. "Onko mitään tapahtunut Kor?" kysyin häneltä. "Ei, mutta äitini ", vastasi hän. "Hän on niin mieletön, että sanoo kohta kuolevansa.
Me sisarukset olimme omissa asioissamme täysin itsenäiset, vanhempamme olivat kuolleet ja holhoojamme oli aivan vallassamme. Sitä suurempi oli kauhistus tyttölaumassa, ja heidän virittämänsä vehkeilyt meidän liittomme lopettamiseksi olivat todellakin suuremmoiset. Rakastuin häneen silmittömästi lainkaan häntä vielä tuntematta muuten kuin näöltä. Ensi näkemältä!
Päivän Sana
Muut Etsivät