Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 2. toukokuuta 2025


Te olette ainoa, joka olette minun antaneet tuntea, että ehkä en olekaan niin etevä, kuin itse luulottelen olevani." "Mutta, hyvä neiti, milloinka minä en olisi tunnustanut teidän etevyyttänne?" virkahti dosentti puoleksi ivallisella, toiseksi kummastuneella äänellä.

LEONCIA. Kohtele häntä kunnialla, sen minä sanon sinulle. DOLORES. Minä kohtelen häntä, niinkuin hän ansaitsee. Jos tietäisit, äiti... LEONCIA. Mitä minun tulee tietää? DOLORES. Minulle minulle myöskin on hän rakkautensa tunnustanut, minä olen nähnyt hänen polvillansa edessäni. LEONCIA. Sinä myös? DOLORES. Vähän aikaa sitte. Voi sitä kelvotointa, sitä kavaltajaa!

Se oli assessorin lahja orvolle, mutta ei antaja milloinkaan tunnustanut sitä antimeksensa. Se oli hänen tapansa.

Purskahdin hermostuneeseen itkuun, hän samoin, me heittäysimme toinen toisemme syliin, ja ennenkuin tiesinkään, olin tunnustanut hänelle kaikki ja kertonut syyn onnettomuuteeni. Pian oli hänkin heltyneenä puhunut minulle omat kokemuksensa, jotka olivat melkein samat kuin minun.

Jos Vinitius olisi vienyt hänet Palatinukselta Auluksen taloon, olisi hän tunnustanut kasvatusvanhemmilleen rakkautensa ja koettanut lepyttää heidän vihaansa Vinitiukseen. "Minä vannon sinulle," sanoi Vinitius, "etten koskaan ollut aikonut ryöstää sinua Auluksen talosta. Petronius voi joskus sinulle kertoa, että minä jo silloin olin kertonut hänelle rakastavani sinua ja aikovani naida sinut.

Eilen oli Laskiais-Tiistai, Heikki pankaamme että sinä olet tunnustanut kepposesi, olet saanut anteeksi ja nyt vapaa kaikesta pahanteosta, josta sinua syytettiin".

Tämä pani Antin vapisemaan eikä tiennyt mitä sanoa, mutta samassa kuin käskettiin astumaan ulos tuomion tekoajaksi, tuli suuhun sanat ja ennenkuin kääntyi ulos hieman vapisevalla äänellä virkkoi: »Minun kirjallisen selitykseni on kantaja tunnustanut oikeaksiSen sanottuaan astui ulos ja mieleen palasi hyvä toivo. Tuntui kuin sillä sanalla hän olisi puhunut enemmän kuin kukaan koko asiassa.

Se ei olekaan niin waarallista, jos et hänestä pidäkään ensi alusta; kyllä hän tulee hywäksikin mielestäni, kun kappaleen aikaa olette yhdessä", sanoi isä yhtäkaikkisesti. "Tuo Mäntylän Taawa on minusta niin mieluinen", sanoi Asari ujosti ja punastui wielä kahta punaisemmaksi entistään. Asari oli nyt tunnustanut isälleen salaisuuden, joka oli hänen sydämessään liikkunut.

"Ensinnä hän sentään oli tunnustanut tuumansa minulle ja minä, joka tunnen sinut ja rakkautesi Kristukseen, selitin hänelle, ettet sinä suinkaan ole mikään petturi, vaan että päinvastoin petturi oli se mies, joka häntä tahtoi yllyttää murhaan." "Se oli paha henki, ja minä pidin häntä enkelinä," huudahti Ursus huoaten.

Sen Cassio tunnustanut on; ja palkaks Kosiotöistään vaimoltani sai hän Sen lemmenvakuuden, sen lahjan, jonka Min' annoin hälle; Cassion kädessä Sen näin. Se liina oli, vanha muisto Isältän' äidilleni. EMILIA. Taivaan taatto! Kaikk' ilman vallat! JAGO. Vaimo, vait! EMILIA. Sen täytyy, Sen täytyy ilmi tulla! Vait en ole, En, en; vapaasti niinkuin tuuli puhun.

Päivän Sana

rannehiat

Muut Etsivät