United States or Heard Island and McDonald Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Erikistä tuntui, kuin olisi Tsherebatshov äkisti sanonut itselleen: Vai niin, sinä olet siis Helena Nikolajevnan mies; no, tuleepa hauska nähdä, mitä sinussa oikeastaan on. Mutta tämäkin silmänräpäyksen ajaksi leimahtava tarkkaavaisuus kuoli äkisti kuin kirjava perhonen, joka lentää palavaan liekkiin, polttaa siipensä ja putoaa maahan kuin kiemurteleva mato.
VIRVELI (koettaa päästä entiselleen). Eikös pernaleessa tuolla jo tulekin jahtivouti. Tuleepa hyvinkin, vanginkuljettaja ja Roope kantapäillä. Pieni karaistus ei tee miestä huonommaksi. (Ottaa ryypyn.)
"Antti, raivataan pois lumiseinä", sanoi Pekka, "ja pidetään huoli, että saamme taas tulen viritetyksi." "Tuli ensin, seinä sitten", sanoi Antti tarttuen kirveeseen ja meni ulos lumessa olevasta aukosta. Kului pitkä aika, ennen kuin hän palasi takaisin mukanaan puita, jotka hän heti sytytti palamaan. "Tuleepa olemaan hauska nähdä, millaista tuolla meitä alempana on, jahka päivä selvenee.
Kärsikäätte, hyvät herrat; jahka ruhtinas Dolgoruki ehtii tänne, niin tuleepa, pahuus vieköön, toinen ääni kelloon Toivolassakin. Sandels ei kauvemmin meitä uhkamiellä sieltä kohtele". "Se on totta", arveli eräs toinen ylempi upseeri, "mutta mitä hänestä on huolimista, kun meillä on pahempi vihollinen lähempänä!" "Pahempi vihollinen! Kuka se on?"
Hän alkoi selvitellä olojaan: »Minulla on tässä omissa hoteissa ainoastaan tämä keittiö ja kammari, mutta kammarissa asuu se Pekka Kankkunen eukkoineen loisina, niin ei jää itselle muuta kuin tämä keittiö... Mutta tuleepa tuota tässäkin toimeen, herran kiitos!... Kas tuota pannua, kun jo kuohuu. Se Kankkusen eukko on pannut suotta aikojaan noin paljon puita hellan uuniin...»
Tuleepa nyt kiitoksia oikein turkin hihasta! Mutta jos saan sanoa totuuden, niin oli minulla kyllä suuri halu lukea lakia Laurille, mutta muistin toki, että jotain samanlaista oli minullekin kerran tapahtunut. Olin silloin häviölle joutuva, renttuileva ylioppilas. Melkein samanlaisessa tilassa kuin minä näin Laurin, tapasi minut tiepuolessa maisteri Hagmanin isä.
Mutta sinä olet kettu, oikein aika kettu, ja sinulla on reisukassani hallussa; no no, tuleepa siitä tilinteon päivä, tilinteon päivä tulee. MIKKO. Mutta tässä on minulla ensin toinen asia suoritettavana. Jaa, arvaappas minkätähden minä olen tässä. JAAKKO. Sitä ei tarvitse arvata, koska tunnen asian omasta kertomuksestas.
Vaan unilukkari, joka ei luullut olevansa velvollinen samaan maltillisuuteen opettajan edessä, kuin papin, lausui: "Hm, lopussa kiitos, tänäkin iltana." "Kuinka niin?" kysyi opettaja. "Kun nuoriso kerran saapuu lukuisammin näin mailmallisiin kokouksiin, niin ei se mene kotia, ennenkuin se on saanut jotain huvittavampaa kuin kansan huvit." "Mitä sitte?" "Tuleepa vielä tanssitkin tänä iltana."
Kyllä minä kuitenkin lähden tuon pienen peukalopojan koppiin ja kehoitan häntä nousemaan sekä suoriutumaan metsästysretkelle. Siitä hän vissiinkin tulee iloiseksi. Kun hän saapi kuulla, että hänellä on lupa ampua otuksia, niin hän ei tiedä miten olla, kuinka käyttäidä ja kiittää minua tuhat kertaa. Jaa oh! Tuleepa hänestä sittekin vävy minulle; anna hänen siis vähän lystäillä".
Tuleepa minun tässä huomauttaa, ett'ei se minusta ole aivan yhdentekevää, missä kylkeni lepää, missä asun ja miten asun. En tahdo kieltää, että me sangen mielellämme olisimme asettuneet vaikka heti asumaan johonkin palatsiin, jonka akkunat olisivat Newyorkin Central Park'iin päin ja jossa olisimme olleet ympäröittyinä mitä hienoimmilla huonekaluilla.