Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Ruo'an, vaatteen ja palkan ohessa tarvitsee hän isällistä hoitoa, lempeätä kohtelua. Ja molempia saa Josu ajatus tuli kuin korkeudesta tukkukauppiaan luona.
Nainen hätimiten siirsi silmänsä Josusta kruununsihteeriin, purskahti samassa huikeasti nauramaan. Sihteeri kalpeni kasvoilleen. Tukkukauppiaan rouva istui verannalla, kirjaellen kaunista silkkivaatetta. Vieno itki ja oli onneton, veti tavan takaa uudinta syrjään ja katsoi pihan poikki portille. "Ylpeä poika, häjy poika! Minä en huoli niistä kasveistakaan, vaan menen yksin hakemaan uusia.
Vaikka minulla on syytä luulla ett'ei se huvita teitä, tahdon kuitenkin mainita että olin nykyisin eräissä häissä. Häät olivat Elsan ja sen nuoren miehen, jota teidän oli tapa nimittää 'tukkukauppiaan pojaksi'. Heidän luullaan tulevan onnellisiksi, sillä ylkä on 'kunniallinen ja hiljainen mies'." Pitemmältä ei everstiluutnantti voinut jatkaa lukemista, vaan kirje putosi hänen kädestänsä.
"Sinä olet pikkuinen kultainen poika semmoinen", hyväili tukkukauppiaan rouva lasta; "ensikerran tänne tullessani tuon sinulle torven ja rummun ja monta muuta hyödyllistä kapinetta. Ja te, rouva Rossiter", sanoi hän ojentaen tälle kätensä, "jos joskus mitä tarvitsette, niin älkää unhoittako ystävän oikeutta, vaan antakaa minulle tieto". "Te olette varsin hyvä!
Jos niin olisi tehty, olisivat työkunnan osakkaat saaneet tehtailijan, tukkukauppiaan, pikkukauppiaan ja työntekijän voiton, s. o. kaiken voiton mikä yleensä työstä on saatavissa. Kaikkien ammattialojen työntekijät olisivat vähitellen liittyneet työkunniksi, niin ollen yhtähaavaa työnantajia ja työntekijöitä.
Tuo korkeiden pulpettien välinen tien-aukko näytti hänestä raippakujalta, "katulopilta", ja kun hän oli viimeinkin päässyt tukkukauppiaan läheisyyteen, niin pimenipä kaikki hänen silmissään. Tietämättä itsekään mitä hän teki ja ajatteli, astui hän suoraa päätä tukkukauppiaan luo, joka istui kirjoihinsa kiintyneenä, ja sanoi: "Minä se nikkari olen!" Tukkukauppias katsahti kummastuneena ylös.
Tukkukauppiaan käskystä maksoi kassööri mestari Jensenille 380 taaleria ja käski hänen mennä uudestaan tukkukauppiaan luo, kuittaamaan rahoja. Raskaalla sydämmellä läheni Jensen toistamiseen tukkukauppiasta; hänen kätensä vapisi kuin haavan lehti, kun hän piirsi nimeänsä kuitin alle, ja kyynelpisara kiilsi silmissä ja kiertyi siitä miehen partaiselle poskelle.
Odottaminen siis... Tuosta jo Topias suuttui; hän avasi tukkukauppiaan silmät ja korvat lausumalla: "Ja minä sitten istun kädet ristissä odottaen talvea, kylmää. Niinkö sanoitte? Ajatelkaa, että poika olisi oma lapsenne. Odottaisitteko sitten vaan talvea, istuisitteko kädet ristissä...?"
Simo neuvoi Topiaalle tukkukauppiaan, joka myö parhaita tavaroita helpoimmista hinnoista. Siltä Alekseikin ostaa suuret ostonsa. Topiaan ei tarvitse juuri muuanne mennäkään rahoineen. Rihkamia tosin täytyy ostella sieltä ja täältä, mutta niihin ei suuriakaan mene, niin hyötyisiä kuin kaupassa taas ovatkin. Tukkukauppias on läpiviisas mies ja ken häneltä kerran ostaa, ostaa toistekin.
Jos te olette vieraita, otetaan teitä vastaan jotenkin yhtä suurellisesti kuin jonkun Tukholman tukkukauppiaan luona, mutta vilpittömällä, talonpoikaisella vieraanvaraisuudella, joka vaikuttaa sen, että teille ei ole vaivaksi mikään muu kuin kentiesi liikanainen "hyvää tarkoittavaisuus." Sellainen on Kjell Kjellssonin talo.
Päivän Sana
Muut Etsivät