Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Ja naapurit, nekös vasta silmiään mullistelivat, kun näkivät tuosta pienestä työhuoneesta vedettävän kaikkia noita uudenmuotisia kappaleita ja miksipä salaisin sitä kokostelipa itse mestariakin vähäisen, kun hän astui kärryjen sivulla, joissa oli "parasta, mitä hän koskaan on nikkaroinnut". Tultiinpa tuosta tukkukauppiaan komeaan asuntoon. No täälläkös vasta hälinä nousi!
Kolme päivää ennen häitä vierivät komeat neljän hevosen vetämät matkavaunut pitkin X. kaupungin katuja, kovalla kolinallaan houkutellen talojen kaikki uteliaat asukkaat ikkunan luokse. «Näittekö, sisko kulta», huusi tukkukauppiaan rouva Suur postimestarin rouva Baskille, «nuo komeat matkavaunut, jotka vastikään kulkivat ohitse?
"Olkaa huoletta vaan, kyllä minä puhun hänen kanssaan. Me olemme vanhat tuttavat. Tosin siitä on pitkä aika, kun juttelimme toistemme kanssa, mutta luulenpa hänen kyllä sen muistavan." Kun he olivat hetken istuneet, nousi matami. "Tulkaa nyt vaan, sanon minä. Kyllä minä puhun järkevästi tukkukauppiaan kanssa."
Kenelle hän kerran antaa laskun päälle tavaroita, sen silmille hän ei lennä, vaikka jäisikin maksamatta määräpäivänä. Yhdellä silmäyksellä katsoo hän ihmisen lävitse, siksipä voi hän antaa tavaraa tuntemattomallekin velaksi. Tähän asti on hän katsonut oikein..." "Minä teen siis vaan elinkeino-ilmoituksen ja ajatan tavaraa tukkukauppiaan puodista, niin olen kauppamies."
Palvelus-tyttö tuli sisään. "Saisimmeko tänne kahvia?" Josu kirjoitti kirjettä Maijulle kuin Topias, ilosta hedelmöiden, tuli kotiin. "Missä näin kauan olitte?" "Tukkukauppiaan luona; hän on nyt sinun uusi isäntäsi. Joutuin pukemaan puhtaat vaatteet yllesi, sillä nyt heti tulet menemään hänen eteensä. Näet nyt kuinka kaikki tapahtuu hyväksemme. Mitä olisitkaan oppinut meillä?
Sittenkuin everstiluutnantti näiden henkilöiden seurassa, joille kaikille hän oli suuressa kiitollisuuden velassa paranemisestaan, oli viettänyt muutamia kaikin puolin iloisia hetkiä, saapui vielä muuan henkilö, jota everstiluutnantti ei tuntenut, mutta joka esiteltiin hänelle erään Tukholman arvokkaimman ja rikkaimman tukkukauppiaan pojaksi.
Kun kello oli jo yli 10, huomasi everstiluutnantti mahdottomaksi tänä iltana totella käskyä, ja lähti sentähden levolle, hetken aikaa vaivattuansa päätään arveluilla sen asian laadusta, joka oli kysymyksessä. Vaikka hänen ajatuksensa olivat täten kääntyneet toiseen suuntaan, kummitteli kuitenkin vielä unissakin tukkukauppiaan poika hänen mielikuvituksessaan.
Pianpa olivat kaikki huonekalut paikoillaan, sitten saivat rengit ja pojat kelpo juomarahat tukkukauppiaan rouvalta heidän uutteruudestaan muka ja sitten sanottiin hyvästi!
Päivän Sana
Muut Etsivät