United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samassa tuokiossa koko perhe keskeytti syömisensä ja jäi hämmästyneenä katsomaan tulijaan; jokaista läsnäolevaa vaivasi se tukala hämi, johon tavallisesti joutuu, tavatessaan äkkiarvaamatta jonkun, jonka kanssa on epäsovussa ollut ja jota sentähden on kauemman aikaa välttänyt. Mutta Peltola ei hevin unhottanut arvonsa vaatimuksia. Katsantonsa oli tyven ja kylmä, kun hän kuulusteli vieraan asiata.
Rintaakin ahdisti ja oli niin tukala olla, että mieli teki painua syvälle maan alle. Sittenkin vielä, kun jo olivat päässeet ohitse, astuivat he kuitenkin yhtä vakavina, peräkkäin pitkän matkaa, sanaakaan virkkamatta. Sillä molemmat he tunsivat, että vaara pyöri heidän kintereillään. Vasta mäen alla uskalsivat he pysähtyä ja hiljaa tuumailla keskenään. Ei näkynyt eikä kuulunut ketään.
Ja hätäpäivä raskas kun joskus päälle saa Ja tukala ja ankea on aika, Se sana tenhovainen se kansat nostattaa, Ja kauas käy sen lumoava taika; Ja silloin sana kaikuu: »isänmaa eläköön Ja rauha yksityisen sen tieltä väistyköön, Ja etu menköön, ajallinen onni!»
Kului muutamia vuosia. Marit eli omassa talossansa ja Eli eli omassa talossansa. He eivät koskaan toinen toistansa nähneet; mutta kylmä vuono olikin heidän välillänsä. Marit tiesi että Elin oli tukala tulla toimeen ja että saivat kovasti työtä tehdä sekä Eli että hänen miehensä, vaan ei hän koskaan pienintäkään hänelle lähettänyt. Tämänhän Eli oli valinnut, hän sai nyt kantaa seuraukset.
Toisessa tilaisuudessa olisi tämä huvittanut minua; mutta minä tunsin, että meidän oli kaikkien tukala ja vaikea olla, ja minä katselin Mr. Micawber'ia, joka ilmeisesti tahtoi ilmoittaa jotakin, mutta samalla kertaa ei tahtonut ilmoittaa mitään, niin tuskastuneena, että olin täydellisessä kuumeessa.
Meidän onnemme taivas alkaa mennä pilveen. HEIKKI. Vaan toivon tähti loistaa vielä. Isä on pikainen, mutta hän ei tahdo onnettomuutta matkaansaattaa. ANNA. Vaan jos isäsi ei huolisi tämmöisestä miniästä? HEIKKI. Mutta minä en huoli muusta. Anna! Elämä sinutta on tukala.
Perintös hanki kättes voimalla, Niin saat sit' omanasi nautiskella! Mist' et sä hyödy, taakk' on tukala, Min hetki tuo, se hyöty hetkisellä. Vaan miksi katsantain niin kiintyy tuolle kohtaa, Kuin malja tuolla silmillein maneetti ois? Miks' äkkiään niin suloiselta hohtaa, Kuin yöllä välkettään kuu korpeen lois? Ma tervehdän sua, sarkkaa armahinta, Jonk' alas otan hartahinna rinta!
Hän joutui tänne sairashuoneesen ja on nyt jo ollut täällä kymmenen vuotta; mutta hänen sairautensa ilmautuu vain, kuten jo sanoin, ainoastaan niin, että hän lakkaamatta odottelee rakastetun tuloa." Lääkäri vaikeni. Sitte seurasi pitkä, tukala äänettömyys. Kreivitär oli astunut pari askelta eteenpäin; hän nojasi kädellään tuoliin, katse oli värähtämättä kiintynyt nuoren miehen vartaloon.
"No hyvä, kerro hänelle sentähden lempeästi kuinka tukala koko perheen asema on, sano, että hän voipi pelastaa isänsä perikadosta, ja että hän on tilaisuudessa päättää kaikkein meidän elosta ja kuolosta. Laske sanasi oikein hänen sydämellensä.
Siellä kovin sitä ja tätä juteltua lähdettiin taasen liikkeelle. Mentiin nyt kävelemään eräälle kauniille peltovainiolle. Siellä istuttiin muutamalle pientareelle. Neitoset rupesivat noukkimaan marjoja ja kantoivat niitä Matin lakkiin hänen syödäksensä. Voi, kun Matin oli nyt tukala olla.