Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Ethän olekkaan kuollut?" "Etkä sinäkään, päävaras, sen verran kuin minä voin päättää? Juuri kaunis toimitus sinulla tässä!" "Oikein nuhteita! Sinäkö se todella olet? ... kuinpa ei vaan olisi haamusi?" Troussecaille iski tulta. Muutama kipinä säihkyi pimeässä ja salli ystävien hetken katsella toisiansa.
Oi! voisinpa vannoa, että ainakin hän on rakastunut." "Mutta kenestä oikeastaan puhut, Troussecaille?" "No! sauvani kautta sen vannon! tietysti tuosta nuoresta herrasta, joka seisoo tuolla alhaalla, juuri hänen tiellänsä ja tarjoo hänelle pyhää vettä. Totta tosiaan! sepä on kummallista ... luulen hänet tuntevani. Entä sinä?" François Villon voi tuskin olla huudahtamatta hämmästyksestä.
"Mestari", Troussecaille kysyi, "saanko tietää minne kohden matkamme kulkee, ei muun vuoksi, kuin löytääkseni sen johdosta oikean suunnan." "Niinkuin näet, itää kohden. Meidän tulee kiiruimman kautta saapua johonkin Ludovik XI asettamaan postipaikkaan." "Siinä tapauksessa on parasta kääntyä oikealle ja pyrkiä Burgundin valtatielle."
Troussecaille huusi, "teillähän on tuolla sisällä, tuon ohuen lautaseinän takana kokonainen eläintarha."
Bartolomeo on sen meille sanonut ... ja Jumala sen tietää, että hän ei vähiä pelkää!" "Eletään toivossa", opas sanoi, "jos ilma pysyy kylmänä, ei vaaraa sitten." "Mutta, jos se lauhtuu?" Villon kysyi. Bartolomeo silmäili ulos akkunasta, ja sanaakaan vastaamatta hän pudisti päätänsä. "Kuka luulis!" Troussecaille huudahti, "minäkin tässä toivon pakkasta."
"Mihin hän on joutunut?" "Kenties abbati sen teille sanoo. Minulle hän ei tahdo sitä sanoa!" "Saattakaa minua sitten, nuori ystäväni, abbatin luo. Minun täytyy häntä puhutella heti paikalla." "Entä illallinen!" Troussecaille vilkkaasti huusi. "Mene matkaasi, kyllä haen sinun sitten." Fridolin oli näyttänyt pitkää käytävää, joka alkoi porttiholvista.
Troussecaille huokasi, istuessaan niin hyvin varustettuun pöytään, ett'ei hän ollut semmoista unissaankaan nähnyt. Vaan tultuansa nyt raittiiksi ja siivoksi mieheksi, hän ei syönyt liikaa kuin puoleksi, eikä juonut itseänsä kuin puolipäihinsä. "Initium sapientiae!" Villon sanoi, ja tytyi tähän viisauden alku-koetukseen.
Minua pidettäisiin vaan varkaana... No! sama se! minä menenkin sitten varkaan tietä! siten voin nähdä ja kuulla kaikki, eikä minun tarvitse näyttää itseäni, ennenkuin viimeisellä hetkellä, jos tarve sen vaatii, ja vasta sitten kun tarve sen vaatii. Tänne, Troussecaille... Tule heti tänne, tikapuut!"
Välähdys vaan, niin Troussecaille oli valkean virittänyt. "Katsoppas!" Villon lausui. Hän piti kädessä vyönsä, ja avaten kukkaronsa, joka siitä rippui, hän antoi siinä olevan kullan kilistä ja kiiltää. Sitten hän hymyten, leikillisellä äänellä jatkoi: "Kun kukkaro on tyhjä, se tulee kuin loihtimalla taasen täyteen. Mutta mikä sinun on? Olethan kylmä ja äänetön tämän kultavirran äyräällä."
Sinä, François ystäväni, kaaduit köyteen... Ja maltas! Täällä on juuri toinen uhri, tuo nelijalkainen, joka rientää ansaan ... hip!..." Koriseva huudahdus kuului; sitten jonkun eläimen kaatuminen kellastuneiden lehtien päälle. Troussecaille katosi hetkeksi ja tuli takaisin, kainalossa upea jänis, jolta hän katkaisi kaulan. Villon oli noussut pystyyn.
Päivän Sana
Muut Etsivät