Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
"Pian nyt!" hän sanoi matalalla äänellä; "seuratkaamme tätä vanhaa myrkyttäjää, mutta niin, ett'ei hän sitä huomaa, ja niin, ett'ei hän pääse näkyvistämme. Tämä koskee kenties paljon kalliimpaa henkeä, kuin minun on. Kirkas tuli ja leimaus! jos oikein olen arvannut, piru hänen perii ihka elävältä!" Troussecaille oli mukautunut entisiin, hyviin tapoihinsa.
"Lapsi parka", Villon sanoi, "se on ensimäinen ihminen, jonka hän aikoo tappaa!" "Mitä vielä!" Troussecaille arveli, "hän on jo ensimäisen karhunsa kaatanut!" "Hiljaa!" käski kylänvanhin. Kukkulan juurelta kuului juopuneiden epävakaisia askeleita. Kylänvanhin, Fritz, Villon ja Troussecaille väistyivät varjoon.
Bernhard'in jyrkkiä rinteitä alas. Niitä oli noin viisi-toista miestä: Saint-Pierre'n asukkaat, veli Starck, Bartolomeo, Fridolin, Villon ja Troussecaille.
Samoin kävi toisen ritarin ja myös toisen hevosen. Nopeammin kuin villikissa syöksee saaliinsa niskaan, Troussecaille ja Villon karkasivat kaatuneiden vihollistensa päälle. "Sitokaamme ne varmuuden vuoksi", lausui entinen maankulkija, "minä puolestani sitä lajia hyvin osaan ... ja, niinkuin olet voinut huomata, köyteni kyllä pitävät."
Kohtelias isäntä levitti heidän päällensä kaikenlaisia peitteitä ja nahkoja. Villon ja Fridolin olivat jo nukkumaisillaan, ja samaten Troussecaille, joka yhä kuitenkin valitti, ett'ei hän vieläkään saanut lämmintä. "Kuulkaa isäntä!" hän nurisi, "eiköhän teillä olisi mitään lämpöisempää peitettä, kuin nämä tässä?" "Onpa kylläkin", Bartolomeo vastasi, harmaan partansa takaa myhäillen.
Vihdoin tulin alas ja tiheään viidakkoon hukkuivat jälkeni niin hyvin, että piru itse olisi niitä saanut turhaan vainuta. Tiedäthän, että salametsästys on elämäni runollinen puoli. En olisi niin vanha kettu, kuin olen, jos sellaisessa metsässä minun kiinni olisivat saaneet." Ja Troussecaille nauroi sydämmen pohjasta. "Hyvä vaan", Villon sanoi; "entä ruoka ... ja yösija?"
Voit rauhassa kuolla, isä ... ne tulevat olemaan minun lapseni!" Samana iltana, kohta kun oli suorittanut viimeisen velvollisuuden isäänsä kohtaan, hän oli tahtonut lähteä. Troussecaille seurasi häntä. Niin oli Villon tahtonut.
Troussecaille liitti. "Toinen koloreista sanoi toiselle: 'mistähän löytäisimme tuon karkulaisen, jonka päältä tuomari meille antaisi kulta-ecu'n? Hinta oli hengestäni luvattu. Minä hiivin tieheni ilman mitään vaatimuksia." "Ja sitten?" "Tulin tänne. Niinkuin tiedät, kannan myötäni kaikki rosvon tarvekalut. Seutu näytti soveliaalta ansojen virittämiseen.
Etköhän sinä itse ole se, joka minua näin ohjaat heidän tiellensä? Oi Jumalani, suo minun vielä vastakin heitä palvella!" "Tapahtukoon niin!" Troussecaille päätti. Molemmat seikkailijamme, puettuina pyhissä-vaeltajiksi, lähtivät taasen matkaan. Välttäen huolella kaupungeita, aina varoillaan, he pian olivat kulkeneet Burgundin läpi.
Tuskin oli opas ehtinyt lausua tätä nimeä, kuin Troussecaille hänet huudollaan keskeytti: "Kas kummaa! ... mikä valkoinen haamu tuo on, joka näyttää juoksevan meitä kohti?" "Haamuko? mitä vielä! joku novitio valkoisessa viitassaan ... nuori veli Fridolin ... nyt hänen jo tunnenkin."
Päivän Sana
Muut Etsivät