Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Ja Villon ajaa karahutti ensimäisenä kaupungin portista sisään, johon kohta sen jälkeen myös Troussecaille katosi. Viittä minuuttia ei vielä ollut kulunut, niin takaa-ajajat vuorostaan tulivat paikalle, ajoivat täyttä karkua nosto-sillalle ja tunkivat ukkosen jyrinällä porttiholviin. Ensimäisen talon portilla Villon oli huomannut pitkän miehen puolittain sotilaan, puolittain porvarin puvussa.
Oivallisia elukoita! Tänä vuonna yksistään niiden isännät sanovat niiden pelastaneen kolmatta sataa onnetonta." "Vai niin!" Troussecaille arveli, "siellä kulkee siis paljo väkeä? Ja minäpä luulin vaan muutaman Savoijalaisen tai murmelin-kuljettajan sinne uskaltavan." "Martti ystäväni", Villon vastasi, "etkö muista historiaa? Hannibal, Caesar, Kaarlo suuri ja Barbarossa ovat kaikki marssineet St.
Silmät olivat pystyssä paljaasta mieliteosta, sieraimet horisivat haistaessaan saalista ja huulet maiskuttivat jo edeltäpäin näyttäen kaksi riviä pitkiä hampaita, joita nälkä oli teräviksi tehnyt. Se oli Martti Troussecaille. "Joko on valmista?" hän kysyi matalalla äänellä. "Pöytä kattakaa ja ruoka sisään!"
"Eteenpäin!" Troussecaille kertoi heiluttaen vielä hirveämpää asetta, kuin hänen toverillansa olikaan. He lähtivät molemmat täyttä karkua eteenpäin ja kiitivät salaman nopeudella ryntääjäin päälle, jotka hyvin hämmästyivät nähdessänsä, että heidän itsensä päälle rynnättiin.
Tämän nähdessään postitalon isäntä, jo melkein vaaleana pelosta, kumarsi nöyrästi. "Kuninkaan toveri!" Villon sanoi. "Totelkaa!" "Totelkaa", Troussecaille kertoi yhtä kopeasti, vaikk'ei asiasta mitään ymmärtänyt. Se oli hänen osansa.. "Meitä ajetaan takaa. Siis! joutukaa!" runoilija komensi. Heti paikalla rautasuojus putosi; portti sulkeutui kuin loihtimalla.
"François ystäväni", Martti ystävä sanoi, "ne voittavat alaa. Joku minuutti vielä, niin ovat jo kintereillämme." "Anna mennä vaan!" Villon vastasi; "minä luotan hyvään onneeni." "Minä samoin. Mutta sanoppas, huomasitko minua? Onhan minulla rohkeutta. Piru vieköön! hevoseni kompastuu." Kun Troussecaille taas oli ratsailla, tie äkkiä kääntyi. Kaupunki, siihen asti metsän peittämä, tuli näkyviin.
Saattaisi olla vahinko, jos heti joutuisit surman suuhun. Turvallisuuden vuoksi annan sinulle vielä oikeuden hankkia itsellesi palvelijan, aseenkantajan, jos nimittäin kohtaat jonkun siistin nuorukaisen, johon luottamuksesi voit laskea." "Ah", runoilija surumielin huokasi, "jospa ystäväni Martti Troussecaille vielä olisi elossa!"
Troussecaille oli se, joka vastasi, mutta ensin aivastamalla. "Atsii! Olenpa saanut aika yskän. Ei mikään voi minua enää lämmittää. Ydin vallan hyytyy luissani, luontoni on laimistumaisillaan ja näytän luultavasti kalpealta kuin kapahauki." "Taikka mitä!" Villon nauraen vastasi, "onhan viimeinen taipale jo edessämme." "Niin, vaan se on vaivalloinen, vieläpä vaarallinenkin.
Samassa kätkeytyen pensaiden alle, samoin kuin Villon toisella puolen tietä, hän viittasi tätä laskemaan köyttä maan tasalle, mutta pitämään siitä lujasti kiinni. Nyt oli aika. Molemmat ritarit jo lähenivät tien käänteessä. Troussecaille antoi merkin, köysi nousi ylös ja tuli äkkiä jänteesen. Ensimäinen hevonen kaatui nurin niskoin, heittäen miehensä pari askelelta eteenpäin.
"Sen teille lupaan ja puheeni pidän", Villon vastasi kiiruhtaen molempien ystäviensä luo niitä vapauttaakseen teloittajien kynsistä. "Tosiaan!" arveli Troussecaille; "en olekkaan luotu hirtettäväksi!" "Maltas!" herttua jatkoi; "olet sanonut minulle, että he ovat muukalaisia. Minä armahdan heitä vaan sillä ehdolla. Sveitsiläisiä, en koskaan; en ainoatakaan!" "Ranskalainen!"
Päivän Sana
Muut Etsivät