Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025


Ne asiat, joista tämä toveri nyt alkoi innostuneesti kertoa, olivat Hannekselle aivan tuntemattomia. »Koko programmi toimeenhoki toveri, ja niin paljon Hannekselle hänen puheistaan selvisi, että tarkotus oli saada yliopisto, koulut, virkamiehet, hallitus, sotaväen päällystö, polisikunta, kaikki suomalaisiksi, että olisi omat suomalaiset sota-upseerit, omat suomalaiset polisimestarit, omat suomalaiset senaattorit j.n.e.

Hetken kuluttua katsahti toinen, joka oli vanha suntio, hiukan levähtäessään kumppaniinsa ja sanoi: "Toveri, harvoin sattuu kaksi semmoista haudankaivajaa yhteen kuin me kaksi, mutta vaikka heikolta ja kalpeelta näytättekin, niin huomaanpa teidän kuitenkin ymmärtävän vaivaloistakin työtä.

Meidän joukossamme on eräs toveri, joka on ehkä vielä suurelle osalle läsnäolevista verraten vähän tuttu, mutta sitä paremmin tuttu häneen välittömästi liittyvässä toveripiirissä. Hyvät herrat!

Hänen jaloissaan lojui pieni, pörröinen koira, ainoa toveri hänen vaarallisilla ja oudoilla kiertomatkoillaan. Vanhuksen piirteet vaikuttivat kuin viihdyttävä lääke kääntyneen nuorukaisen kiihottuneeseen mieleen. Hän lähestyi ja anoen hänen siunaustaan istahti hänen viereensä. »Olet valmistunut matkalle, isä», hän sanoi, »tahdotko meidät jo jättää

Vaan jos ilon ja riemun pikarista tahdomme juhlien herrashetkinä juoda kuten sanoo eräs viisas saarna tulee meidän oppia kielillä puhumaan niinkuin nyt edessämme nähdään ja kuullaan. Vaikene, läpiviisas almanakka! tiuskahti hälle toveri. Ja silloin taukosi myöskin pianon soitto, joka yhteislaulun jälkeen oli kaikunut erään neitseen sooloa laulaessa. Iltaseura oli lopullaan. Jätettiin hyvästi.

Toveri, Boris Mihailovitsh, oli sanonut: hallituksen täytyy paisua niin mahtavaksi voimaksi, sen täytyy laajentaa valtaansa niin joka soppeen, että se kerran voi pelkällä mahtisanalla yksinkertaisesti kieltää sekä viinan että siveettömyyden.

Samassa astui porstuaan eräs merimies sinisessä puvussaan, ja alkoi pokkuroida Elsaa tanssimaan. Elsa ei pitänyt mitään kiirettä. "Mene siitä, kun et minua pyydä", sanoi Elsan toveri, se pohjalainen. "Ei väkisten ystäväksi huolita", vastasi merimies. "Olenko pyytänyt?" sanoi puhuteltu. Kun ei merimies asiaansa toimeen saanut, palasi hän pitkin nenin paikallensa. "Mennään pois", sanoi Elsa.

Rappuisten yläpuolella olevasta huoneesta kuului kovaa melua, lasien kilinää, sekasin mies- ja naisääniä, naurua, pianonsoittoa, laulunhoilotusta. Henrikille oli silloin selvinnyt kaikki: tämä oli kandidaattiviftin jatkoa. Liian myöhään Henrik huomasi asiat, sillä päihtynyt toveri tarttui hänen käteensä ja veti väkisin mukaansa juomaseuraan, siihen huoneeseen, josta melu kuului.

Virralla, saarien välissä, valmistausi kuunareita ensimäisellä tuulenviuhkalla purjehtimaan, ja höyryaluksia meni vikevää virtaa ylös. Tohtori Pitferge tuli kohta seurastelemaan kanssani verandan alle. Hyvää päivää, toveri sanoi hän, riipaistuansa melkoisen määrän ilmaa sisäänsä.

Se ei ole vanhan onkimiehen arvoinen tunne, on istuttava ja sytytettävä savuke, täytyy tyyntyä ja tyytyä, tyytyä toteamaan, että en vielä ole monikesäisten kokeilujen jälkeen päässyt kuin kukon askeleen säyneiden saannin salaperäisyyden perille. Tupakka, se onkimiehen uskollinen toveri, se kaiken rinnan riehun rauhoittaja, tekee vähitellen tehtävänsä... On hyvä, ettet aina saa.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät