Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
»En voi yksistäni sitä ansiokseni ottaa», vastasi Paavo, »vaikka minä sitä ensiksi kumppaneilleni ehdottelin. Meitä oli pieni joukko soutelemassa eilen illalla, ja vähän aikaa merellä oltuamme menimme maalle eräälle saarelle. Ilta oli tyven ja ihana. Me istuimme rannalla siksi, että kello oli lähes yksitoista. Sitte menimme saaressa olevaan torppaan; siellä söimme iltaista.
Kun he palasivat tulen ääreen, oli Pekka valveilla ja sanoi kykenevänsä kävelemään torppaan. Hän antoi kernaasti Liisun katsoa haavoja. Kukaan ei vastustanut, mutta kun Liisu oli pessyt haavat ja pannut niiden päälle laastariansa, Pekka nukkui jälleen, ja hänet siirrettiin aivan hiljaa paareille.
"Kun torppa on kerran teidän maallanne, niin teillä on suuri valta torppaan; myökää se minulle, minä maksan siitä teille hyvän hinnan!" "En myö, enkä rupea mihinkään vehkeilemisiin; kauppain täytyy pysyä pyhinä." "Mitä hyötyä teille tuosta on? Minä maksan siitä kaksi tuhatta; eikö sovi?"
Lähdin siis seuraavana päivänä matkaan jättäen toverini torppaan levähtämään edellisten päivien monien jalkavaivojen jälkeen. Mahalaan tultuani menin tupaan, jossa isäntä itse veisteli uunin luona jotakin kalupuuta. »Hyvää päivää, Mikko!» tervehdin minä ja istuin penkille. Hetkisen katsoi isäntä minua tuuheiden kulmiensa alta ja ärähti sitten: »Kuka ja mistä sinä olet?»
Korpien kätköihin olisi mentävä puhumaan ja soittamaan, kylästä kylään, torpasta torppaan, köyhän kansan trubaduurina, niille, jotka eivät tiedä, että heillekin on jätetty kantelo jälelle.
Ja kertonut tässä mitä olen nähnyt. Ulos tultuani tunnen purevan pakkasen. Taivas leimuaa täydessä tähdessä. Minun täytyy vetää turkin kaulus kasvojeni eteen. Lammasnahka tuoksahtaa niin tutulta. Muistuu mieleeni eräs kaitanen metsätie, jota myöten tänne pääkaupunkiin tullessani osuin pahaseen torppaan. Siellä oltiin juuri illallisella. Hapanta kalaa, kovaa leipää ja kaljaa.
Kun hän sellaisilta retkiltä palasi torppaan ja isä käski häntä ompelutyöhön, alkoi hän itkeä. "Miksi itket?" kysyi isä. Poika oli vaiti ja itki, mutta viimein hän tunnusti, että hän mieluisemmin lukisi kuin ompelisi. "No, minä puhun pastorin kanssa", lohdutti isä. Pastori sanoi: "lähetä poikasi kouluun Turkuun, siellä hän oppii enemmän kuin Tammisaaressa."
Tietäkää, että jos minun on huomenna oltava kaupungissa, niin en minä venettä kysy. Beeda ja Agnes katsahtivat toisiinsa. Mutta Friida sanoi rauhallisesti: Tulkaa. Me menemme yöksi lähimpään torppaan. Jumala pitää huolen huomisesta. Mutta Friida, huomenna meitä odotetaan varhain pyhityskokoukseen. Kaikki on Jumalan hallussa, vastasi Friida. Ja he jatkoivat matkaansa pitkin metsätietä.
"Sinnehän tuo jäi, eikä hän kuollutkaan niinkuin minä otaksuin, päin vastoin näytti hän virkistyvän ja vahvistuvan; tuntui ikäänkuin hänen sielunsa olisi muuttanut toiseen parempaan ruumiiseen ja ruvennut elämässään käyttämään aivan toisenlaista järjestelmää kuin siihen saakka," sanoi hän. "Siihenkö torppaan hän jäi asumaan?" kysyin. "Eikä mitä.
Leena tuli täydessä puvussa etukamariin. "No, minne sinä olet menossa? Hyvä lapsi, minne sinä aiot?" "Sinne, mihin isäkin." "Sinne, no mutta miksikä se siitä tulee?" "Onhan teidän hauskempi palata, kun minä olen mukananne." "Sen puolestahan tuo on." Silloin sitä lähdettiin. Kiirein askelin astuttiin pimeässä ja monen haparoimisen perästä päästiin vihdoin torppaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät