Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Hän tunsi sen. Tämä Helsingin elämä oli niin kuluttavaa monessa suhteessa. Ja kaikkein enin kulutti tämä toivoton, kalvava tunnontuska ja tämä tulokseton taistelu, jota hän ei käynyt edes täydellisen tappion välttämiseksi, vaan ainoastaan sen viivyttämiseksi. Kaikki se, mitä hän ennen pelkäsi, se oli nyt toteutunut. Tai oikeammin nyt hän kokemuksesta tiesi, mitä ja miksi siiloin pelkäsi.
Vaipuu ruumiin luo; Anja kauhistuen loittonee. Täm' on Kullervon tekoa, Kostoa kovaosaisen! Anja, vaaditko enempi? Itkee. Kullervon kamala kosto! Voi sua, Kalervon poika, Mikset murhannut minua! Tai miksei sylisi vahva Mua ryöstänyt iäksi? Tuoni, nyt ota minutkin, Paina virtasi mutahan Toivoton, iloton impi. Tuossa kiiltävää terästä! Kullervonko puukon kärki! Pistää sen vyötaskuunsa.
Nyt, jos koskaan, olisi Paavo Kontion tehnyt mieli väittää häntä vastaan, väittää äskeistä vielä kiivaammin ja itsepintaisemmin. »Tuollainen aika tulee kerran kaiketi jokaiselle näyttelijättärelle», olisi hän tahtonut sanoa, »mutta kaikki eivät ole yhtä onnellisessa asemassa kuin sinä sillä kertaa». »Kuinka niin? Minun asemani oli toivoton omasta mielestäni.»
Se oli juossut pimeän yön selkään, oli varastettu! Nyt oli Helmikangas onneton. Sen hän itsekin sanoi kaikille, että hän on onneton, ja pian koko kyläkunta, koko seurakunta, koko läheinen maakunta uskoi, että hän on onneton. Kaikki saarnasivat sanaa hänen kanssansa, että se on onneton, jolta yhdellä kertaa kaikki omaisuus varastetaan. Kukaan ei voinut häntä lohduttaa. Hän oli lohduton, toivoton.
Ja vapauttas jos vainotaan, äl' ollos toivoton: Sun hengen voimaas lannistaa on nyt jo mahdoton! Kuopion laulu- ja soittojuhlassa 18-20/6 1891. Keväinen hellä henkäys sai taaskin Suomellemme, Keväisen päivän paahtehet vei peitot järviemme, Vei järven jäät, ja nietokset ja nurmen nukan nosti, Ja inhan talven irnusäät ja tuiskut tuimat kosti.
Ja koska hänen kuolla täytyy kuitenkin, niin miksi ei kuolla silloin koska hän sen kautta ehkä pelastaa taitaa hänet, jota hän rakastaa? Tämä on aatoksensa ja päätöksensä luja, ja sen hän täyttää, jos ei häntä ajoissa taideta estää; sillä muistakaat: toivoton vimma on valloittanut mielensä. YRJ
Mikä suuri ero siis noiden valon vartijain mielipiteissä ja Hänen, joka antaa päivänsä paistaa niin hyville kuin huonoillekin ja joka muistaakseni olisi säästänyt Sodoman ja Gomorran kymmenen vanhurskaan tähden! Mikä toivoton pessimismi sen ohessa!
Mutta samoin kuin sormus kuuluu sormeen ja lapsi äidin sydämeen samoin kuuluu ihminenkin Jumalalle. Hän on hukassa, koska hän ilman Jumalata menee omia teitänsä, sen tähden on hän onneton, rauhaton ja toivoton, kaikki hänen voimansa, lahjansa ja taipumuksensa kasvavat hoidotta ja menevät pilalle.
Kun astuin alas siihen pitkin suikertelevaa polkua sillä vuorenvietoksella, josta näin sen kumottavan kaukaa alhaalta, luulen, että joku kauan aikaa poissa ollut kauneuden ja tyvenyyden tunto, joku laakson rauhasta syntynyt, lievittävä vaikutus heikosti virisi rinnassani. Minä muistan, että kerran seisahduin jonkunlaisella semmoisella surulla, joka ei ollut kokonaan masentava, ei aivan toivoton.
Hän oli aivan toivoton, sillä olihan ennustus sittenkin mennyt täytäntöön. Hiukan toinnuttuansa hän poistui luolasta, laski luukun paikoilleen ja peitti sen mullalla. Hän kiipesi jälleen korkeaan puuhun ja tähysteli merelle, milloin laiva tulisi näkyviin. Hänen ei tarvinnutkaan odottaa kauan, ennenkuin laiva laski rantaan ja orjat saattoivat vanhuksen maihin.
Päivän Sana
Muut Etsivät