United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuskin... Hänen poikansa se oli... Onneksi olin minä niin lähellä veneineni, että ennätin tarttua lapsiparkaan, joka muutoin olisi varmasti hukkunut. Hän ei siis ollutkaan hengetön? Ei, toivoakseni. Mutta minä luulin kuulleeni... Niin, minä huusin, että hän oli kuollut, kääntääkseni isän huomion sinusta, kun tulit samassa... Onnellinen päähänpisto! Parasta olisi ollut jättää poika oloilleen.
Että mieleni, tämän nähdessäni, kävi surulliseksi ja että siitä saatoin arvata ystäväni ilottoman elämän historian, sen lukijani nyt saattaa käsittää, ja samalla, toivoakseni, suoda minulle anteeksi, että olen vienyt hänet mukanani Taavetti Holstin kamarista, jossa istuin odottaen että ystäväni palaisi punssineen, niin kauaksi nuoruuteni muistojen maailmaan.
He olivat jo kaikki siellä, kun hän astui sisälle iloisen näköisenä, sytytti lamput, vihelteli ja lauloi, niinkuin olisi ollut mitä parhaimmalla tuulella. Ja aukaisi heti kaikki pullot. Minä en juo, sanoi Olli jo etukäteen. Eläköön vapaus. Mutta te muut toivoakseni ette halveksi näitä ensi luokan juomia. Eivätkä he vitkastelleet.
»Tunnen tuon englantilaisen, sire ... se on tietysti ulkolaisten asioitsija Tom Lewis.» »Aivan oikein, muistelen hänen nimensä olleen siihen suuntaan... Oletteko tekin olleet tekemisissä hänen kanssansa?» »Oh! kaikkien Pariisiin saapuvien ulkolaisten luokse Tom Lewis ilmestyy kieseissänsä... Mutta toivoakseni ei teidän majesteettinne sitä tuttavuutta halunne jatkaa.»
Kuinka? mitä sanotte? kenestä puhutte? Ette suinkaan minun vaimostani, toivoakseni. Päinvastoin, juuri hänestä. Asianne on mainio, onpa tosiaan! Oh! vai niin! huudahti kauppias kiukustuen, suokaa minulle se huvi, hyvä herra, että saan tietää, kuinka minun asiani siitä voipi paheta, mitä vaimoni tekee minun vankeudessa ollessani!
Olen, vastasi puhuteltu, minulla on nyt väitöskirja valmiina, ja toivoakseni olen saanut täydellisesti näytetyksi toteen, että löytökalu on kuin onkin vaskikaudelta polveutuva kypäri ja siis vanhempi kuin Odenin tulo maahan. Sinä olet tuima epäilijä, Stiernhielm, mutta tällä kertaa et sinä pitkällekään pääse.
Ikävää tämä kuitenkin on ... senhän voitte ymmärtää, että paremman luokan ihminen ajattelisi... Te nyt tietysti voisitte minulle tehdä vähän harmia tällä ... mutta toivoakseni unhotatte pois koko asian ... se on nyt lopussa, eikähän se puhumalla parane tai muulla melulla." Matami Jonson katsoi terävästi rouvaa silmiin. "Mitä te, rouva, tällä kaikella tarkoitatte?" kysyi hän pistävästi.
Kaarle istui ääneti nurjamielisenä, synkän hämmästyksen vallassa, mutta Ludvig virkkoi: »Onpa siis, toivoakseni, joku uskollisista skotlantilaisistani saanut tämän voiton?» »Sen on voittanut Ludvig Lesly, kuninkaallinen majesteetti, joka meidän kesken käy Le Balafré'n nimellä», vastasi vanha soturi.
Sieluni on kuohuksissa... Mutta rukouksesi ovat sittenkin turhat, sillä velvollisuuteni käskee minua kohtelemaan ankaruudella. Mene ulos, Elli, sanoi Inkeri ja silitteli tyttärensä päätä, ole vähän aikaa naapurissa ja tule sitten takasin! Tätä keskustelua ei toivoakseni kauan kestäne. Minä en tahdo jättää sinua. Anna minun jäädä tänne.
»Minulla on paha mieli», sanoi prinsessa sammaltaen, ollen hämillään tästä puheenaineesta, »ettei meidän tähän asti ole ollut mahdollista kestitä teitä arvonne mukaisesti. Teidän veljentyttärenne, toivoakseni, on kuitenkin tyytyväisempi?»