Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Maallisten toiveiden viimeinen oljenkorsi! sanoi hän säälien. Vielä kerran liikauttaa aika siipeään, ja sitten on kaikki lopussa. Tuskin oli hän sen sanonut, kun askelia kuului, ja oven ripaan tartuttiin. Jos huoneessa olisi ollut valoisampi, olisi Kreeta nähnyt, kuinka Bertelsköldin haamu muuttui, niin että hänen kalpeille kasvoilleen yht'äkkiä kohosi hehkuva puna.
Hän antoi minulle kirjelmän, jossa oli seuraava osoite: »Shawsin herran Ebenezer Balfourin käteen; jättää poikani David Balfour Shawsin kartanossa.» Sydämeni tykytti kovasti näiden suurten toiveiden koittaessa seitsentoista-vuotiaalle nuorukaiselle, Ettrickin köyhän maalaisopettajan pojalle. »Mr Campbell», änkytin, »menisittekö te minun sijassani?»
Onnistuneeko se koskaan, mutta on se ainakin toiveiden arvoinen, vaikkeivät ne toteutuisikaan ja tuskinpa on ihminen kauniimman näköalan edessä milloinkaan turhempia haaveillut. Olimme laskeutuneet alas Pietarin kirkon kupoolista ja käyskennelleet kirkossa itsessään.
Vuodet, jotka seurasivat, muodostivat vaan yhden ainoan lakastuneiden toiveiden historian. Hänen elämänsä oli väritöntä, hiljaista, harmaata. Ei mikään tapaus luonut vaihtelua sen yksitoikkoisuuteen, eikä mikään iloisempi vaikutus virkistänyt mieltä. Alussa vielä pettymykset ajoivat toisiansa takaa, lopulta hän ei enää pettynyt missään, sillä hän ei enää mitään toivonut.
He luottaa minuun, minä heihin luotan. On heillä suussa totuus mieluinen; Kun huuliltaan he ennustuksen päästää, On niinkuin minun sydämestäni Ois sanat vuotaneet. JOSAFAT. Mut ennustukseen, Mi on kuin kaiku omain toiveiden, Ei joka hetki luottamista liene. AHAB. Kun kuulen heitä, epäillä en voi. Mun sydämeni ennustukseen yhtyy. Suo empimättä vastauksen he taas, Sen ainoan, mi mahdollinen on.
Miten se kaikui meidän korvissamme, sydämmissämme. Kaukaan aikaan emme voineet sitä uskoa. Viidentoista vuoden pettyneiden toiveiden jälkeen emme oikein tohtineet luottaa semmoiseen onneen. Minä hartaasti halusin syleillä hyväntekijämme polvia; mutta hän oli jo kaukana meistä.
No, se jankuttaa siitä toiveiden täyttämisestä. Eikö hän sitten ole niitä täyttänyt? Hm, mutta mokomia toiveita: sonnitella puita ja kukkia. Kaikenlaisia niitä on ihmisiä ... narrasi hänet.
Tähän aikaan katsoi Skotlannin parlamentti vielä liittoansa Englannin kanssa oikeuden, viisauden ja jumalisuuden mukaiseksi, ja heidän sotajoukkonsa retki näkyi menestyvän parhaiden toiveiden mukaan.
Niin on hän säännöillä vakauttanut kuusimittaisen runon käytännön Suomen kielellä ja sääntöjensä vahvistukseksi kääntänyt Runeberg'in "Hirvenhiihtäjät". "Muistojen ja toiveiden" jälkeen on Genetz kirjoittanut muutamia muitakin runotuotteita.
Pettyneiden toiveiden kylmyys pääsi voitolle, ja käsivarsi Tasman hartiain ympärillä sanoi hän vihdoin surullisena: Itse te ette saa mitään kiitosta, sentähden tahdon kerran puhua julki: Mitä olette ollut minulle viidennestä ikävuodestani saakka, sitä en voi kertoa enkä palkita, sen voi yksin Jumala.
Päivän Sana
Muut Etsivät