Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Mikä meillä aina lienee kiihko rientää suotta toistemme edelle ja toistemme tieltä, vaikkei käskettäisikään... Ja vaikka käskettäisiinkin. Onko mikä pakko? Vaan kuta raskaampi kuorma, sitä suuremmalla ryskeellä mennään. Ei meistä koskaan toinen toistaan odota. Vaikka siihen sortukoon. Ei oma parikaan odota, vaikka kurkku kuristukoon siltä, joka kaatuu.
"Sen vuoksi, että tahtoisin kysyä eräästä talosta siellä, jota nimittävät miksi se taas olikaan? Rookery'ksi", arvelin minä. Hän astui askeleen taaksepäin ja ojensi kätensä epäilevällä, pelästyneellä tavalla, ikäänkuin torjuaksensa minua pois. "Peggotty!" huudahdin minä hänelle. "Minun rakas poikani!" huudahti hän, ja me puhkesimme molemmat kyyneliin ja olimme suljetut toistemme syliin.
Astuttuansa edemmäksi valkean eteen pudistaaksensa lumen vaatteistaan ja riisuakseen kastuneita saappaita jaloistansa, kokoontuivat maja-paikan asukkaat kummastuneina heidän ympärillensä ja kuuntelivat tarkasti Obenreizerin selityksiä. "Paras että heti pääsemme selville toistemme kanssa, hyvät ystävät. Tällä kerralla ."
"Olkaa huoletta vaan, kyllä minä puhun hänen kanssaan. Me olemme vanhat tuttavat. Tosin siitä on pitkä aika, kun juttelimme toistemme kanssa, mutta luulenpa hänen kyllä sen muistavan." Kun he olivat hetken istuneet, nousi matami. "Tulkaa nyt vaan, sanon minä. Kyllä minä puhun järkevästi tukkukauppiaan kanssa."
Hän se oli, joka kaikkiaan enimmän katsoi minuun, joka kaikkiaan enimmän iloitsi minun onnestani ja toiwoi minusta jotain suurta, hän se oli, johon minäkin katsoin ja jonka tähden koetin mainetta ja kunniaa woittaa. Me emme olleet wielä sanallakaan toisillemme mitään puhuneet, mutta yhtäkaikki ymmärsimme me toistemme toiweet ja pyrinnöt, sillä sielun tunteilla on monta ulospääsypaikkaa.
Minä tunnen teidät hyvin, jatkoi Vanloo ja olen tarkoin seurannut askelianne. Meillä on nuoruuden velkoja selvitettävänä toistemme kanssa. Näin sanoen Vanloo tempasi vastustajansa silmiltä naamion. Valtakunnan hallituksen ja neuvoskunnan herrat näkivät ilmeiseksi hämmästyksekseen edessään Sjövikin herran, Kustaa Draken kasvot.
Kuinka te olette tullut tänne ja minun luokseni? Sen enempää ei enää kyselty. Surumielinen onnen tunnelma puristi vedet silmiimme, ohjakset kirposivat kädestäni ja toistemme sylissä suli sielu sieluun. Me olimme saaneet toisemme jälleen pitkän, pitkän eron perästä. Ja kuinka ihmeellisesti, kuinka odottamatta! Unohdettu nyt oli kaikki entinen tuska.
Sitten veti hän minut pöydän luo sekä kehoitti juomaan hänen maljansa. Teinkin sen, mutta juodessani kumarsin syvään ja tyhjensin koko viinalasin hänen avaraan saapasvarteensa. Tyhjentelimme sitten ahkerasti toistemme maljoja ja kaksi tai kolme kertaa kaasin uudelleen lasini hänen saappaaseensa. Kun hän sitten lähti uudelleen tanssimaan, litkui hänen jalkansa kuin olisi hän juuri merestä noussut.
»Niger», hän virkkoi äkkiä kääntyen, kun joukko yhä tunkeili hänen ympärillään, »olemme usein kinastelleet; emme ole toistemme kanssa otelleet, mutta jompikumpi meistä kuitenkin huomenna kaatuu kätesi!» »Varsin mielelläni», Sosia sanoi ojentaen kämmenensä. »Haa! Mikä hullu sinä olet? Luulin Nigerin olleen kantapäilläni.»
"Me olemme toistemme parissa kasvaneet, emmekä ole ainoastaan yhdessä leikkineet ja nauraneet, vaan myös itkeneet ja nälkää nähneet, ja hätä kiinnittää paremmin toisen toiseensa kuin hyvät päivät.
Päivän Sana
Muut Etsivät