United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Saveljitsh parkasi ilosta, joka kuvautui hänen kasvoillaankin. "Tointuipas, tointuipas!" toisteli hän. "Kiitos taivaan suurelle Luojalle! Voi Pietari Andreitsh! kylläpä säikäytit sä minua! Onkos laitaa: nyt jo viides vuorokausi!" Maria Ivanovna keskeytti hänet.
»Mitä hän kirjoittaa?» »Että meidän toivomme pikemmin synkistyy kuin kirkastuu, mutta hän pyytää minua kestämään ja lupaa vast'edes hankkia minulle hyvän paikan Ruotsista.» »Ruotsistako?» toisteli Elina ihmetellen. »Tahtoisitko sinä muuttaa sinne?» »Tietysti», vastasi Miihkali huolettomasti ja nousi. »Täällä olemme me ainoastaan köyhiä rajavartijoita.
Ja hän selitti: Se pitää ihan oikein. Kuin oikein? A vot ... morsianta pitää ... itseään morsianta pitää... Hyvitellä pitää ... olla oikea ja hellä ja... Istuttaa... Annushka... Kuin istuttaa?... Eh sinä! lähenteli Iivana. Hän luuli Annushkan vihjailevan: Kai se uutta pusua tahtoo. Kuin istuttaa? toisteli, vehnäisteli hän sille yhtenä hymynä ja lähenteli.
"Onhan minulla sekä kävelypuku että hattukin; on niin ikävää, että kuluttelet niin paljon rahaa tarpeetta, kun minä paljoa paremmin voisin tarvita jotakin muuta." "Kun voisit paremmin tarvita muuta!" toisteli Rolf. "Etkö ymmärrä, miten loukkaavaista minun on kuulla tuommoista. Sinä et hanki itsellesi, mitä tarvitset! Olenko koskaan kieltänyt sinulta mitään, koska noin puhut?"
"Minä uskon Jumalaan, joka on yksi, vanhurskas ja kaikkivaltias," vastasi Aulus Plautiuksen vaimo. "Hän uskoo Jumalaan, joka on yksi, kaikkivaltias ja vanhurskas," toisteli Petronius, istuessaan kantotuolissa kahdenkesken Vinitiuksen kanssa. "Jos hänen Jumalansa on kaikkivaltias, niin hän on elämän ja kuoleman herra; jos hän taas on vanhurskas, niin hän oikeudenmukaisesti antaa ihmisten kuolla.
Jeanne ei uskaltanut puhuakaan pikkusesta peläten aikaansaavansa uuden itkukohtauksen. Hän piteli sisäkköään kädestä ja toisteli koneellisesti: Ei se ole mitään, ei se ole mitään. Tyttöparka katsoi salaa hoitajaan päin ja vapisi lapsen huutaessa.
Jospa vain tahtoisit odottaa ja olla hyvä minulle, ja kyllähän sinä tahdot, tahdothan?" toisteli hän tuskaisesti ja hiipi lähemmäksi sulhoaan. Martti ei vieläkään ymmärtänyt; mutta hänellä oli itselläänkin silmät melkein kyynelissä. Hän oli kiertänyt kätensä kauniin vapisevan Reetan ympäri, joka nojasi häneen, ja tuntenut hänen sydämmensä sykkivän kovasti.
Ja kun hän näin sai luvan mennä, niin hän taas kuin kiitokseksi siitä antautui sisarelleen ja sai hellyytensä häntä kohtaan esille. Sisar näytti taas kokonaan unohtaneen entiset ja häntä odottavat onnettomuudet. Tuon tuostakin toisteli hän: Oli toki Jumalan armo, että tulit. Minä luulen, etten olisi voinut kestää kauan.
Huu! toisteli kaikukin tuntureihin Ja vastasi Niilosen heisuliveihin Hei, heisuli, heisuli, vei! Ohmon Elli. Tuoll' Ohmon tölli on rinteen alla, Asunto Anteron harmajan. Mä muistan, tyttönsä ainut Elli Kuin kulki kaitsien kankahalla Livertäin aamusta iltahan. Iloisin ain' oli iloisista, Tansseissa, leikeissä parahin, Kot'-töissä nopsa ja riihess' uuras.
Hän tarttui Lygian käteen ja katseli ihastuksissaan elämänsä onnea, jonka hän vihdoinkin oli saavuttanut, ja toisteli toistamistaan hänen nimeänsä, ikäänkuin vakuuttaakseen itselleen, että hän todella on löytänyt hänet ja että hän on tässä hänen luonaan: "Oi Lygia! oi Lygia!" Vihdoin hän rupesi kysymään Lygian tunteita, ja Lygia tunnusti hänelle rakastuneensa häneen jo Auluksen talossa.