Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Nuori nainen oli erittäin vilkas, välistä vähän heikkohermoisen tapaan levoton. Silmät, syvälle painuneet, eivät koskaan pysyneet levossa. Hän puhui melkein lakkaamatta ja toisteli moneen kertaan, että hän niin mielellään halusi käydä läpi koko sairashuoneen ja nähdä, jos vain oli mahdollista, sairaat. Vastapäätä istui nuori mies, jolla ei vähääkään ollut hänen vilkkauttansa.
Pietari Isaskaar oli tyytyväinen työnsä tulokseen ja saneli: »No... Se on hyvä alaku... Hyvä aluku ... hyvä alaku on», toisteli hän, liotteli kenkää vesipytyssä ja jatkoi opetusta, selittäen: »No se toinen puustain on sittä ihe Bee ... se jolla on kaks mahankellukkaa siellä takapuolella. Mutta sitä puustainta ei tarvihe muut kuin ihe se helevetin Beltsebuub ja sittä tään Manassen isä».
Julien suhtautui uuteen kirkkoherraan suurella arvonannolla ja toisteli alinomaa: Tuo pappi on minulle mieleen; hän ei tingi vakaumuksistaan. Ja hän kävi usein ripillä ja ehtoollisella, antaen siten ylenpalttisesti hyvää esimerkkiä muille.
Ja hän katseli herkeämättä äitiään ja toisteli itsekseen kuin tylsistyneenä: Hän on kuollut, kuollut... Ja tämän sanan koko kauhea sisällys aukeni hänen eteensä. Tuo, joka makasi tuossa, hänen äitinsä, rouva Adélaïde, oli kuollut? Hän ei hievahda enää, ei puhu enää, ei naura enää, ei syö enää koskaan pöydässä häntä vastapäätä, ei sano koskaan enää: "Hyvää huomenta, Jeannette". Hän oli kuollut.
Mutta melkein joka päivä toisteli lukkari ukko samoja kertomuksia ja Violetta kuunteli yhtä hiljaisella tarkkuudella, melkeinpä hartaudella, kuin ensi kerrallakin, eikä hänen herttaisten kasvojensa piirteissä näkynyt niin merkkiäkään väsymyksestä.
Eugen tuli vieläkin kalpeammaksi ja puristi kovasti sohvan selkämystä, johon nojasi. Hän ei voinut kohdata pikku tyttönsä katsetta, hän tuijotti itsepäisesti hänen kiharoihinsa ja toisteli mielessään: "Miten miten olen tullut siihen, että tunnen itseni rikolliseksi oman lapseni edessä?"
Tänä iltana oli varsinkin yksi Prytzin pikkupojista rakastunut häneen. Nojaten kyynärpäitään Esterin syliin, pikkukätöset painettuina lihaviin poskiin, hän seisoi katsellen Esteriä, kasvoissaan matkimaton ilme veitikkamaista tyytyväisyyttä, samalla kun hän lakkaamatta, antaen yhtä suuren painon molemmille sanoilleen, toisteli: minun rouvani!
Kuin itsekseen ihmetellen hän levitteli käsiään, toisteli ja arveli: Muola da... Kolppana!... Kolppana da Muola!... Puhuu!... Tolkkaa!... Ota tuosta selvä! Ja pullon hän kiskoi housuntaskusta, ryyppäsi, pyyhki suunsa hihalla ja tarjosi Ropotillekin: Naukkaa!... Eh!
Kuinka se oli mahdollista? Ja kumminkin oli se totta. Rolf ei päässyt pitemmälle kuin tähän kysymykseen ja tähän vastaukseen, jota hän lakkaamatta toisteli. Seuraavana päivänä voi hän paljoa paremmin, niin että hän päätti ajaa erään sairaan luo, joka oli kuolemaisillaan ja halusi puhutella lääkäriä. Sairas oli vanha neiti, jota jo kauan oli vaivannut parantumaton sisällinen tauti.
Aukean paikan yli juostessa ei tullut yksistään nopeus kysymykseen, vaan täytyi myöskin silmänräpäyksessä saada selville paikan asema ja jokaisen kiven vakavuus, jolle jalkansa laski. Ilma oli näet nyt niin tyyni, että kiven vierähtäminenkin kajahti kuin pyssynlaukaus ja kaiku toisteli sitä kukkuloiden ja kumpujen välissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät