Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Sentähden meidän täytyy myöskin tunnustaa itsemme Jumalan lapsiksi; sillä tällä nimellä me syvästi liikutamme Jumalaamme, koska isän mielestä ei löydy mitään suloisempaa ääntä, kuin lapsen." Kaikki nämät kummastuttavat minua. Minä tuskin tohdin avata kättäni ja ottaa tätä uskoa kotiin sydämeeni. Tämmöiseksikö meidän siis todella tulee ajatella Jumalaa?
"Tohdin kyllä", vastasi Teresia. "Voi kun nyt olisi lasillinen hyvää maitoa!" Kun hän sen oli sanonut, tunsi hän, että suuri maitolasi oli hänen sormiensa välissä. Heti sen jälkeen huusi Aina: "Teresia! Teresia! Minulla on lasi maitoa kädessäni! Tämäpä on varsin kummallista." Mutta kun tytöillä oli nälkä, niin he söivät ja joivat erittäin halukkaasti.
TAMORA. Ei, Rooman jumalat mua varjelkoot, Ett' oisin syypää sinun häpeääsi! Mut kautta kunniani taata tohdin, Ett' ylvä Titus syytön kaikess' on: Tuo raivo on vain suora tuskan ilme. Ma pyydän, ota hänet armoihin;
Hiljaa tule jäljessäni mun; Sun tähtes vaaraan suureen antaudun. Toinen kohtaus. Sama seutu. Valtahuone kuninkaan linnassa. KUNINGAS JUHANA. Taas kruunattuna, tässä taaskin istun Ja ilokatseen kohtaamana, toivon. PEMBROKE. Tuo "taas" sen tohdin sanoa on liikaa.
Jos hengittää ma tohdin, syödä, juoda, Niin kohdata myös Surreyn erämaassa Ja häneen sylkeä ja julki huutaa: Valetta ajat, valetta, valetta! Tuoss' sanani on pantti, rangaistuksen Se lupaa sulle ankaran. Niin totta Kuin minun hyvin käyköön maailmassa, Miss' olen vasta tulokas, niin totta Aumerle on tosisyytökseeni syypää.
Minä hevosta hoputin, Köyliön järven jäällä se kuoliaaksi kaatui. KERTTU: Hevonen? Ristus ja Maaria! Siitä ei Lalli sinulle hyvää laula. INKO: Siinä vasta tohdin jälelleni katsahtaa... KERTTU: Noh? SINIKKA: Hyvä, että hengissä pääsit. KERTTU: Kuinka? INKO: Siinä körötti reen perässä pyhä mies, kaapuunsa käärittynä, kuten oli lähtiessä tuohon istahtanut. KERTTU: Häh? SINIKKA: Ei päätä?
"Kyllä tohdin, kyllä voisin, mutta ette saa minua nauraa, ja teidän täytyy luvata, ett'ette sano sitä muille; he muuten rupeisivat minusta pilkkaa tekemään." Opettaja tarttui nopeasti tytön käteen ja sanoi: "sen lupaan niinkuin valan vannomalla."
Se tehkää surkomatta: minkä sanoin, Sen taata tohdin kuninkaankin kuullen, Niin, vaikka Toweriin hän minut pankoon. Puhua täytyy: työni unhoon jäävät. Pois, perkele! Ne liian hyvin muistan! Veit hengen mieheltäni Towerissa Ja poika-pololtani Tewksburyssa.
Vai oliko se ilmestys ylhäältä? En ole koskaan päässyt selvyyteen siitä. Mutta voi ihmisen kohtaloa, joka on saanut kuormakseen suuren työn! Seitsemän vuotta, tohdin sanoa, pidin uskollisesti, mitä olin luvannut. Minä seisoin maanmiesteni rinnalla hädässä ja ahdingossa. Kaikki leikkitoverini olivat puolisoina ja äiteinä mikä missäkin. Minä yksin en tohtinut kosijoita kuunnella.
Minun korwani rupesiwat kummallisesti suhisemaan ja sydämeni tykki, että luulin rämeen siitä woimasta ympärilläni lekahtelewan. Mitä sitten tapahtui en tiedä, sillä minä menin tainnuksiin. Siitä toinnuin sen kautta, että joku nosti minua ylös wesirapakosta. Tuskin tohdin hengittää tai silmiäni aukaista, sillä luulin kontion itseäni laahaawan.
Päivän Sana
Muut Etsivät