Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
»Oikea hevonen!» tiuskaisi Jussi. »Minkälainen hevonen?» kyselivät naiset. »En minä nähnyt, kun on niin pimeä, minkälainen se oli, mutta hevonen siellä vain on ja rattaat.» »Valjaissako?» »Valjaissa.» Muori ja poika lähtivät katsomaan. Matti könti alas ylisängystä ja rupesi nuttujansa etsimään. »Oliko siellä sitten hevonen?» kysyi vielä Jussilta. »Koska sin'oot ennen mun valheisiini kompastunut?
Toinen puolustihe sillä, että hänenhän oli pakko ampua pelastaakseen toverinsa ja kiireessä hän ei tullut ajatelleeksi, että olisi voinut sattua häneenkin. »Valehtelet», tiuskaisi toinen, »luulit parhaiten pääseväsi velastasi ampumalla minut; siten olet kerran ennenkin velkasi maksanut, roisto.» Jos miehet olisivat olleet vapaat, olisi varmaan syntynyt tappelu.
Totisesti ja ihan varmaan, sitä se ei ole." "No miksikä et sitten puhu," tiuskaisi Peltola entisellä kiukkuisuudellaan, "kun ainoa sanakin sinun suustasi kentiesi voisi koko onnettomuuden auttaa. Eikö viimein itsekukin tule uskoneeksi " Hän keskeytti puheensa ja käänsi silmänsä ikkunan rautahäkistä oveen, jonka takaa tiesi tarkkojen silmien häntä vaariinottavan.
Kalle odottaa häntä, ja hän lupasi tulla. Mutta kun hän liikahti mennäkseen, horjahti hän ja kolautti jalallaan pahasti jotain kapsäkkiä penkin alla. Hän suuttui siitä ja tiuskaisi vihaisesti Pekalle, että mitä hän siinä tiellä seisoo ... antaa hänen mennä! Minne sinä aiot mennä? Minä menen syömään illallista. Johan sinä olet syönyt illallista? Sinun täytyy oitis panna maata.
»No sinulta ei siihen ainakaan lupaa kysyttäisi», tiuskaisi emäntä. »Eipä tiedä?» »Sen tietää ihan puhtaasti! Mitä tekemistä sulla on meidän asiain kanssa? Pidä sinä vaan huoli omistasi.» »Minä *pidän*, siitä ei ole pelkoa. Eikä sitäkään tiedä, vaikka minulla olisi jotain tekemistä teidänkin asiain kanssa.»
Mutta samalla, kun Olavi taas tunsi heltyvänsä ja kun hänen omatuntonsa häntä vaivasi, se suututti häntä ja paadutti. Kiukkuisesti tiuskaisi hän itselleen maantietä myöten kiivakasti kävellessään: »Mutta mitä minulla on hänen kanssaan tekemistä? Mitä hän tahtoo minusta? Täytyyhän hänen käsittää, että meidän suhteemme on mahdoton! Enhän voi hänen kanssaan Amerikkaankaan paeta!»
Marja ei vastannut. Kun Shemeikka tuli häntä kohti, hän nousi. Shemeikka tavoitti häntä. Anna minun olla! tiuskaisi Marja. Shemeikka tavoitti häntä uudelleen, mutta silloin Marja sysäsi häntä niin, että hän horjahti. Mi-mitä se nyt on tuommoinen? suuttui Shemeikka ja tarttui häntä ranteeseen. Minä kuulin kaikki, mitä puhuitte! Päästä minut! Sinulla on ollut täällä joka kesä uusi tyttö!
»Etkö kuule?» tiuskaisi Boleslav. Tyttö ei siitä säikähtänyt, ainoastaan hiljainen väristys kulki kautta hänen ruumiinsa, ikäänkuin tämän äänen kuuleminen täyttäisi hänet ihastuksella. Sitten hymyili hän hieman ja kysyi: »Mitä pitäisi minun kuulla, herra?» »Miksi et ole nukkunut» »Olen odottanut teitä, herra.» »En ole käskenyt.» »Ette ole sitä kieltänytkään, herra.»
Ja tuo, joka yhdellä hyppäyksellä vaunuista laskeutui, totta se lienee vanhin kreivi, pikku Torsten! Ja kuinka iso ja komea hänestä on tullut! Ja kuinka hän on pappaansa! Pitäkää suunne kiinni, ystäväiseni, tiuskaisi kamaripalvelija, älkääkä vaivatko heidän armojensa korvia tyhmillä lörpötyksillänne. Muuten sanon teille, ettei se olekaan kreivi Torsten, vaan nuori kreivi Kustaa Aadolf.
Tule heti kohta sisään, muuten huudan koko talonväen hätään! huusi kreivi suutuksissaan. Saanko nähdä kuninkaan? tiuskaisi tuo itsepäinen tyttö. Et, sitä et saa. Ja jos et heti paikalla tule takaisin, niin ilmoitan isällesi narrimaiset ilveesi.
Päivän Sana
Muut Etsivät