United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
'Sinäkö, Matti, täällä! sanoi hän, ja samassa seisahtuiwat he minun kohdalleni. 'Minulla olisi sinulle, Kerttu, jotakin asiaa kahdenkesken sanottawaa; ole sinä, Tiina, hywä ja mene edeltäpäin kotiisi, me tulemme Kertun kanssa wähän jäljestä! sanoin rohkeasti, waikka henkeni ahdisti kowan sydämenlyönnin wuoksi. Tiina totteli. Nyt olimme kahdenkesken.
Ja nyt sinä kuolet, kuin Viikunan vasikka viime kesänä," lausui Tiina osanottavasti. "Niin, niin, jos ei apua saada. Voi, voi! Kuolla näin nuorena! Voi tokiinsa, enkähän minä vielä ole valmiskaan ja entäs Lauri sitten " tyttö hyrähti itkuun. "Eikä ole edes lähimailla käärmeen jälen katsojaakaan," toimitti Tiina säälitellen. "Eikös Sikke-muori osaa," kysyi Anni-raukka nihkuttaen. "Mitä osaa?
Niin, hän oli todellakin sangen hupainen! vastasi Ellen yhä nauraen ja lisäsi totisemmin: Jos tuo hupakko tulisi tänne vielä kerran, niin annan Jens'in ja Hans'in ottaa hänet käsivarsista kiinni ja hieman kylvettää häntä tuossa joessa; kuuletko! Vai sen kaltaista hupaisuutta se olikin! vastasi Tiina. Kyllä neiti voi luottaa siihen, että häntä kyllä kylvetetään.
Kulkiessasi tehtaaseen ja sieltä kotiin, et saa kylliksi liikuntoa, jollei matka ole kovin pitkä, vaan pitää sinun sitä paitsi vielä kävellä ulko-ilmassa..." "Ne kävelevät sulhasensa kanssa", huusi Tiina innokkaasti. "Ole hiljaa, tyttö!" virkkoi Miina hämillään kaikkien muiden sydämellisesti nauraessa.
Siinä määrättiin, että koko hänen talonsa, kiluineen kaluineen, niinkuin se seisoo, lankeaa hänen kuoltuaan Lenkisen leskelle ja hänen tyttärelleen Almalle, kuitenkin sillä ehdolla, että Tiina saa siinä suojaa kuolinpäiväänsä asti. Valmiit rahat ja kaikki saamiset määrättiin Helmille, mutta niiden koroista oli Tiinalle maksettava vuotuinen runsas eläke.
Usein koetti Tiina itkemälläkin kapteenia luovuttaa väkevien nauttimisesta, mutta tässä asiassa ei se auttanut vähääkään, vaikka muulloin sai hän sillä tempulla kapteenin heltymään. Yrittipä hän joskus kapteenia hillitsemään silläkin lailla, ettei hän hankkinutkaan kasahan viinaa ja intti kivenkovaan, kapteenin sitä tahtoessa, ettei hänellä ole enään mitään antamista.
»Siellä arvon taitaa Holpainen nyt tulla», lausui Mari, kun joku jalkojaan kopisteli porstuassa. Hän se oli ja Heiskanen, Tiina Katrin mies. »Kylläpä sinä viivyit», sanoi Mari, »saitko edes lippua?» Holpainen antoi hänelle valkoisen kokoonkäännetyn paperipalasen. Mari aukaisi ja katsoi kirjoitusta sisässä; kun hän ei siitä kumminkaan saanut selvää, antoi hän lipun takaisin Holpaiselle.
Kun hän tupaan tultuaan oli riisunut saalin päästään, arvelivat kaikki, että hän oli jotensakin samannäköinen kuin ennenkin. Mutta kun puna poskista oli haihtunut, huomasi äiti, miten kalpeaksi ja laihaksi hänen tyttönsä oli muuttunut. Liisa ja Tiina huomasivat heti hänen kirjavan puseronsa ja leveän nahkavyön, joka teki hänet niin hoikaksi vyötäisiltä. Kädet olivat hienot ja valkoiset.
Varmaankin olet tullut hupsuksi, ja läheltä pitää ett'en minäkin tule hupsuksi tekisi mieleni oikein tanssimaan; tule, Kusti, tanssitaan kaikki yhdessä", lörpötti Tiina jo koetti saada poikaansa pyörimään. "Ole nyt vähemmällä, ämmä", sanoi Pekka ja loi pitkän silmäyksen vieraasen.
»Kaataisko emäntä kupin tälle, jos tämä olis *talollisten tyttäriä*?» kysyi. Ella iski silmää pöydän yli, että kyllä hän ymmärtää, missä mennään. »Sun ei tule tutkia, eikä mun tunnustaa!» kuului emännän puolelta. »Ei minua tarvitse kahvitella», selitti Tiina hämillään siitä, että hänelle niin harvinaista kunniaa ajateltiinkaan. »Mitä emäntä?» juuritti Ahlström.