Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Olin saanut tietää tarpeeksi. Jo oli siis kuolemaan vaipunut tuo kitsas ukko, joka niin kauan oli lukuisten, ahnaitten perillisten kuolemaansa odottaa antanut. Nyt käsitin millaisilla kyyneleillä nuo posket oli kasteltu, ymmärsin, mitä noilla oli kuiskaeltavana toisilleen. Testamenttia ei oltu vielä avattu. Katsellessani tuota irvikuvaa, olin hetkeksi unohtanut sotilasystäväni.
Mutta tuutuihan tuo särky tavalliselta pohmelokivulta! Pekka hieroi silmiään tuumaili. "Mitä tämä merkitsee Vai olisiko kaikki unta ollut? Enkö olisikaan maisteri, eikö Aino ?" Hän lähestyi pöytää, tempasi laatikon auki. Ei mitään testamenttia Oo ! Tuo kaikki olikin vaan unta. Ken ei ole nähnyt sellaista onnetonta, jota muut muka paremmat pilkkaavat, sortavat!
Seuraavana iltana istui Aino, paksu kirja edessään, lukien sitä niin ahkerasti, ett'ei edes muistanut kattaa illallispöytää. "Mitä kirjaa sinä niin ahkerasti luet?" kysyi pastori. "Vanhaa testamenttia", vastasi Aino. Se ei ollut ainoa ilta, jolloin Aino luki Raamattua; se tuli nyt hänelle rakkaimmaksi kirjaksi.
Sinä voit vielä miettiä asiaa ja minä arvelen että sinä kuitenkin mieluummin suostut siihen, kuin että minä menen oikeuden edessä testamenttia vahvistamaan! Wappu mittasi Bincenz'iä ainoalla kylmällä katseella kiireestä kantapäähän ja sanoi sitten aivan tyynesti: Oi sinä kurja raukka siis luulit Kotka-Wapun menevän tuohon verkkoon?
Mutta lapset riitaantuivat kokonaan isän kanssa, eivätkä enää tahtoneet kartanossa asua, vaan muuttivat kaupunkiin sukulaistensa luokse. Mykkä sota jatkui sitä julmempana ukon ja hovijunkkarin välillä, joka viimeisiin asti toivoi saavansa ukon peruuttamaan tuota testamenttia. Ja ehkä se olisi onnistunutkin.
Sillä välin otti Nánásy setä herra Menyhért'in erikseen, vei hänet kanssansa tupakka-huoneesen ja teki hänet yhdessä henkäyksessä tutuksi Julian omaisuus-olojen kanssa, puhui hänen taloudenhoitajastaan, hänen pehtoristaan, hänen loistavista tuttavuuksistaan komitatin ylhäisinten perheitten kanssa, eikä unhottanut mainita hänen mies vainajansa testamenttia, joka antoi leskelle täyden oikeuden omaisuuden käyttämiseen siinäkin tapauksessa, että hän uudestaan naimisiin menisi.
Isä, äiti ja sisko ja toiset veljet puhuivat vilkkaasti pöydän latvalla siitä, miten pitää ruveta purkamaan sitä testamenttia, jonka veli vainaja on tehnyt vaimonsa kanssa, että pääsee perilliseksi veljensä talouteen. Isä sanoi kuulleensa muutaman niistä peijaisvieraista sanovan, että se ei ole tullut se testamentti vahvistetuksi. Silloin muitten silmistä paloi voiton liekki.
»Pääni menee pyörälle», sanoi hän. »Hän on ollut sisäänsulkeutuneena useampia päiviä; hänellä ei ollut mitään syytä pitää minusta; hänen on täytynyt olla raivosta mielettömänä sen vuoksi, että joutui perinnöttömäksi ja sittenkään ei hän ole hävittänyt tätä testamenttia!» Hän otti lattialta seuraavan paperin. Se oli lyhyt kirje, kirjotettu tohtorin tunnetulla käsialalla ja varustettu päivämäärällä.
Eikä mahda löytyä mitään testamenttia Ellin hyväksi, vaikka sanottiin Ojala vainajan semmoisen tehneen. OLLI. Ja mitä vielä. Juttuja kaikki tyyni. ROINILA. Niin saattoi olla. OLLI. No, Roinila, mitäs sanotte tuumaani? ROINILA. Jaah! En minä vastaan ole. OLLI. Sovimmeko asiasta siis? ROINILA. Kyllä minun puolestani. Tuossa on käteni. OLLI. Sanasta miestä, sarvesta härkää. ROINILA. Aivan niin.
Mistä sinä puhuit tohtorin kanssa? kysyi sairas. Ei suinkaan hän tahtonut saada teitä uskomaan että minä kauan tulen olemaan täällä. Tule tänne! Hän viittasi Henrikille, joka seisoi vuoteen jalkapuolella, ja puhui vaivalla, tarttuen molempien käsiin! Minä lähden pois, se on selvä. Testamenttia ja semmoista minä en ole tehnyt; mitä hyötyä siitä olisi ollut. Kartano on tietysti Ellenin.
Päivän Sana
Muut Etsivät