Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
KLAARA. Verratkaa sitä johonkin, jos teill' on sydäntä. EGMONT. Ensiksi siis KLAARA. O je! Voi ihmettä! EGMONT. Nyt minulla on kädet vapaana. KLAARA. Laskekaa! Teiltä nuhrautuu vaatteet. Nyt min' en tohdi teitä, en hipaistakaan. EGMONT. Oletko sinä nyt tyytyväinen? Minä sulle lupasin täällä kerran hispanialaisiks' esiytyä.
LEPIDUS. Lyhempi teill' on tie; Mun täytyy tehdä kierros; kaksi päivää Te siten voitatte. MAECENAS ja AGRIPPA. Hupaista matkaa! LEPIDUS. Hyvästi! Viides kohtaus. Aleksandria. Huone hovilinnassa. CLEOPATRA. Soittoa! Soitto surumieli-ruokaa On meille lemmekkäille. KAIKKI. Soittoa! CLEOPATRA. Ei! Biljardia! Tule, Charmiana! CHARMIANA. Kipeä mull' on käsi; pelatkaa Mardianon kanssa.
Tulin sinulle hyvästit sanomaan ja nyt olen valmis ma kuolohon.» »Te pelannut ootte?» »En, varani vaan on lopussa.» Niinkuin liikkumaton kivipatsas tyttö jäi makaamaan. »Kaikk' on mennyt? Teill' eikö vanhempia ja ystäviä ja tuttavia? Miks kuolla, miks kuolla te aiottekin?» Ja suruisna vuoteen laitaa kohti hän kääntyi, ja lausua jotakin hän tahtoi ja tahtoi, mut vaivoin tohti.
MURHAAJA. Ihminen, niinkuin tekin. CLARENCE. Mut sull' ei kuninkaallist' ole kieltä. MURHAAJA. Ja teill' ei kuninkaallist' ole mieltä. CLARENCE. Sull' ukkosen on ääni, katse nöyrä. MURHAAJA. Kuninkaan mull' on ääni, katse oma. CLARENCE. Hämärä puhees on ja kuolettava. Mua uhkaa silmänne. Miks kalpenette? Ken teidät laittoi? Asiaako teillä? MOLEMMAT MURHAAJAT. On, on, on,
Teill' on vain siskon tunteet, tyttären; niin ihminen voi perinpohjin erehtyä; täst' alkain suojassa ma hansikkain uskallan lähestyä Teitä vain. Odottaa hiukan, mutta kun SVANHILD jää liikkumattomana paikoilleen, hän kääntyy ja lähtee oikealle. kohottaa päänsä lyhyen äänettömyyden jälkeen, katselee kiinteästi häneen ja lähestyy. Te tarjositte pelastavaa kättä, kiitokseks sana vakaa peittämättä.
Mutta kun nurpeillaan tuo arvosa herra nyt vartoo, luullen teidän jo hylkäävän hänen tarjouksensa, istutte täällä ja mielessä teill' ei kieltoa lainkaan, katsotte vain ilomielin vastaist' onnea kohti, kuin taloss' oivassa, miss' on taivahan kaunista kaikki, rouvana hallitsette ja, nuorenakin, saman arvon saatte ja kunnian myös, kuin herranne, tuo jalo vanhus.» Lausui näin.
Ma lähden nyt. Sull' onko tointa, jota Voin täyttää? Terveisiä äidilleni, Ja laita Sigrid siunattuhun multaan. Hyvästi! Hyvästi! Jos ette lähde, En takaa kuinka käypi. Hyvästi! Jo tullaan, kuulkaa! Huoleti! Kahdeksas kohtaus. Mit aikoo Hän mulle tehdä? Näyttää siltä kuin hän Mua halveksis. Te jäätte jälkeen. Halu Teill' onko jäädä? Minä tulen. Tehkööt Kuin tahtovat, en pelkää heit', en ketään.
Kääntyy Guldstadin puoleen kasvoillaan pahansuopaisen osanoton ilme. No, kauppaneuvos! tyytyväisenä. Onnen enteheksi ma kummallekin tätä arvelen. katsoo ällistyneenä häneen. Murheenne kantaa voitte vaieten kuin mies. Tuo puhe selvitystä sietäisi. Ikäänkuin aikeitanne en ma tietäisi. Teill' oli toiveet Niinkö? Tosiaan? Sit' ette kieltää voine kokonaan; Te neiti Halmista kai tarkemmin kysyitte
Kun teill' ei enää mitää ole, ei hän sitt' voi velkoj' tehdä. Ootte maksann', hyvä on, mut nyt ette enää maksa, sen mä vain sanon, mä. Ja hyvää yöt' ny' sitt', rouva! Ja hän poistui. Jeanne ei nukkunut lainkaan, siihen määrin saattoi hänet suunniltaan ajatus, että Peuples oli myytävä, että hänen oli lähdettävä sieltä pois, jätettävä tämä talo, johon koko hänen elämänsä oli kiinnitetty.
»Hiis vie», hän ärjyi, »ei suju ensinkään, kyll' lentää kuoret männyistä, sen mä nään, vaan ryssä puitten suojassa pääsee pois, te tähtäätte, kuin silmiä teill' ei ois.» Tuon virkkaa tuskin ehti hän viiksistään, kun kieppui Braskin puustista kellellään; kas siinä vastausta jo liioinkin, moist' ei ois luullut tohtivan korpraalin.
Päivän Sana
Muut Etsivät