United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän kääntiikse nyt leskeä kohden muutamilla kohteliaisuuksilla, joihin leski vastasi hymyillen. Viimein vei leski hänen erilleen akkunan tykö, tarttui leikitellen yhteen hänen napeistansa ja sanoi: "Tekisittekö minulle pienen palveluksen?" "Onnellinen olisin, jos saisin!" "Luutnantti tuolla, jonka kanssa äsken hyppäsin, onhan käskynne alla?" "Eikös hän ole teidänkin käskynne alla, se onnellinen?"
JOHN. Herra Farren on kertonut minulle vaatimuksestanne, minä tahdon sitä ajatella tahdon hankkia tietoja kenties myöskin, ajaessani ohitse jos saan siihen lupaa, tahdon katsoa kauppanne kirjat läpi kysykää 14 päivän perästä uudestaan asiasta. KAARLE. Se on tällä hetkellä. JOHN. Minun täytyy valittaa, ett'en voi auttaa. JOHN. Minulla on vähäinen asia teidänkin kanssa jääkää!
Voihan tuon sanoakin, ajatteli Jaana. Eihän tuo nimi suussa kulu. Jaana minä olen, hän sanoi. No, se on juuri justiinsa sama nimi kuin minun morsiamellani. Ei ole. On varmasti. Totta minä sen tietänen, kun olen häntä tässä kaiken kevättä katsellut. Mikäs sen sukunimi on? Sama kuin teidänkin. Nyt huomasi Jaana, että mies laski leikkiä hänen kanssaan. Menkää matkoihinne! Kyllä mennään.
Vanhin poika katseli nyt minua turvallisesti, niinkuin vanhaa ystävää katsellaan. "Teidänkin täytyy välttämättä syödä vähä!" Koetin tunkea äidille leivän. "Kiitoksia! Saanko panna sen talteen? Ruoka maistuu puulle suussani, en mahda olla oikein terve. Kun näin valvoo yöt ja päivät, tulee mieli niin oudoksi. Viimein toivoin vaan, että loppu pian tulisi, sillä en voinut kestää enää!
"Teidänkin minä tunne", sanoi hän Topiaalle, "sillä Johanna on viimeisissä kirjeissään aina puhunut teistä, koska olette sulhasensa lapsuustuttava. Tuo pieni mies..." "On minun puotipoikani, Josu nimeltään."
Huomenna menemme Klippaniin. Eikö maisteri tahdo saattaa meitä kun on pimeä? Olisimme turvan puutteessa. Minä en ole teidän ystäviänne. Olisi teidänkin syytä ajatella, mikä sielunne rauhaan sopii. Sielumme rauhaan. Sielun rauhan häiritsijänä voi olla monta seikkaa eikä kaikkien sielun rauha häiriinny, vaikka olisikin syytä. Jos te ajattelisitte, rakkaat lapset, hieman vakavammin.
EMILIA. Voi, herra tuo hän mitä miettineekään? Kuin voitte, hyvä rouva? Kuinka voitte? DESDEMONA. Kuin oisin puoleks unessa. EMILIA. Kuink' ompi herran laita, rouva hyvä? DESDEMONA. Kenenkä? EMILIA. Herrani. DESDEMONA. Ken on sun herras? EMILIA. Hän, joka teidänkin on, rouva hyvä. DESDEMONA. Ei herraa mulla. Mulle älä puhu: En itkeä ma voi; en vastata Pait kyynelillä.
Elsaa rupesi pelottamaan, niin että hän siirtyi ulommaksi. »Rukoiletko sinä ahkerasti?» »Rukoilen joka ilta ja aamu. Olen rukoillut teidänkin puolesta joka ilta, ja kun olette kipeämpi, niin aamullakin.» »Mitä sinä olet rukoillut minulle?» »Terveyttä, vaan nyt rukoilen anteeksi syntiänne, kun ette osaa rukoilla... Voi, voi, ettekö te koskaan ole rukoillut? Ettekö pienenäkään?»
Ei Dmitri Ivanovitsh, antakaa te minulle anteeksi, ellen tee sitä mitä te tahdotte, sanoi hän katsoen Nehljudofiin vinolla salaperäisellä katseellaan. Niin se nyt vaan näyttää käyvän ja täytyyhän teidänkin elää. Katjusha sanoi hänelle juuri saman, mitä hän oli äskettäin itse ajatellut. Mutta nyt ei Nehljudof enään näin ajatellut, vaan ajatteli ja tunsi ihan toista.
Erakolla ei ole ketään niin hyvää ystävää kuin Hanseli... Monet muutkin uskovat häneen ja rukoilevat häntä... Heitä tulee kaukaisistakin maista, jotka uskovat häneen. En ole ennen kuullut edes niiden maiden nimiäkään, joista kaukaa tullaan hänen madonnansa luo. Teidänkin pitäisi kerran käydä siellä. Nuoret miehet tekivät tilinsä, maksoivat ja lähtivät. He lähtivät, minä jäin.