Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Teemu ei viimeistä kysymystä kelpoon kuullutkaan, Laasmannille hän vaan tiuskasi äreästi: älä tuiki mies, olenko minä sinun pilkkasi, hää? Et, et, vastasi Laasmanni, älä leikistä suutu. Ja jo loppui atria, ja loppuipa miesten sanasotakin, kun pirttiin astui isäntä. Hän oli vanhanpuoleinen mies, jonka päähän oli eksynyt joku ennen aikainen harmaa karva.
Kiittäkää onneanne, lisäsi Laasmanni huoletonna, että olin joutunut Pirunsaaressa vähän väärälle kantille, sillä oikealla kantilla olisin yskinyt vähän kovempaa. Oliko siellä pyssy sinulla, kysäsi Teemu. Konna mies aseetonna, murahti Laasmanni, sitten kääntyi hän isännän puoleen ja sanoi nöyrästi: "Tottahan vielä ripoo ryyppy Laasmannillekin, vanhan tutun vuoksi, jos ei muuten".
ESKO. Elä veli kulta puhu niin kopeasti, vaikka voitatkin! TEEMU. Kiitä, ettäs kävelet vielä kahdella töppösellä! Kylläs sen tiedät. Makasithan tuossa kinttaana vaan. Eikä miestä leikillä kumota, ei vaankaan miestä leikillä kumota. ESKO. Tules toinen kerta! MIKKO. Niin, Esko, elä anna perään! ESKO. Tules toinen kerta, mies! TEEMU. Ei maksa se vaivaa. ESKO. Hän ei uskalla enään! TEEMU. Uskalla!
ESKO. Niin, herra tirehtööri! TEEMU. Kylläs sen tiedät, ettei meidänkään pitäjässä kaalia syödä. ESKO. Niin, herra tirehtööri! TEEMU. Kaksi Eskoa kuitenkin minä aina korjaan. ESKO. Juuri niin, herra tirehtööri! TEEMU. Kylläs sen tiedät! Hyvät ystävät ja hää-miehet! näittekö minun heittoani? Se meni vaan noin, juuri niinkuin leikin teossa. Niin minä poikia opetan!
KARRI. Saatpa luvan kärsiä häntä; hän on käsketty vieras niinkuin sinäkin. TEEMU. Hän mököttelee tyhmyyksiä. KARRI. Sinäpä tässä itsesi tyhmästi käytät; se täytyy sinulle sanoa. TEEMU. Oinasmäen Jooseppi ... taivaan ilossa. Kaikki tässä musiikista juttelis', vaikk'ei ymmärrä konstin päälle enemmän kuin porsas hopealuskan. ESKO. Niin, herra tirehtööri.
Sepäs vasta mutkan muisti... Kyllä... Laulapas, Teemu. Salttu on sukkela mies! Laula nyt!" "Ei tässä sovi laulaa", lausui Teemu vakaasti, "tässä on hovin konttori." "Mitäs sinä siitä huolit? Vai konttoristiksiko tässä tähtäilet?" virkkoi Konstantin, korkeasti nauraen. "Kyllä kai." "Kaikki on isäntäväen vallassa", vastasi Teemu parka. "Katsos vaan, minne mies pyrkii, katsos poikaa! Hi-hi-hi!"
"Senpä tähden juuri rovasti tahtookin saada semmoiset kun Teemu joukkoineen niihin kirjoihinsa ja kirkkoraatiin, että häpeäisivät", muistutti renki Esko. "Häpeäisivät... Ne miehet häpeäisivät... Mitä ne siitä häpeäisivät. Siinä leikissä toki Teemu ja kaikki hänen laisensa nauruhermojaan vasta oikein ruokkisivat ja saisivat uutta vettä myllyynsä.
Näin lauloi Teemu; reki vieri, tie lyheni, jotta pian jo oltiin päästy lahden poikki, ja eläen itse runon maailmassa arvelee tuo "herraksi luultu", litteänenäinen renki-vouti, tuo pussimekkoon puettu, reessään seisova, tanakka mies, että Herramme hänestä lienee aikonutkin jotakin parempaa kuin tavallista työmiestä.
TEEMU. Eräs mies, talonpoika, minä en sano kuka hän oli, mutta hänpä kaupunkitiellä kertoi minulle, että koska hän ensi kerran otti jalkaansa sinun tekemäsi saappaat, ja käytyänsä tuvasta tallin parsille havaitsipa mies, että toisesta saappaastansa oli antura pois; se oli, näetkös, jäänyt tielle tuvan ja tallin parsien välille. ESKO. Se on vale ja väärä puhe, jyrkästi väärä.
Ja kaikki nauramaan, muutamat hyppimäänkin. Mutta enemmin nauraa hohotteli muuan viidentoista vuotias poikanulikka, jonkun ylpeämmän palvelijan poika. Hänen västissään oli pronssiset napit ja kaulassa punertavan-sininen huivi. Olipa hänellä jo ihravatsankin alku. "Kuulepas, Teemu", puuttui puheesen Nikolai Jeremeitsh itseensä tyytyväisenä.
Päivän Sana
Muut Etsivät