United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä sovitat sanasi niin hyvin, aivankuin jokin henki kuiskaisi ne korvaasi. Kirjoita, nimismies veliseni ... minä tarkotan: kirjoita muistiisi ... että Mäntysuon Inkeri toisen kysymykseni johdosta tunnusti väärin käyttävänsä Jumalan pyhää nimeä siten, että hän sen kautta ajaa pois tautia ihmisistä ja elukoista. Ihmisistä ja elukoista, toisti nimismies.
Silloin astui Karl Engelbert murisevasta joukosta esiin ja sanoi: »On hyvin ikävää, Baumgart sanon sinua Baumgartiksi, jolla nimellä olemme sinut aina tähän hetkeen asti tunteneet tarkotan, on hyvin ikävää että olet tällä kömpelöllä tavalla saanut tietää, millainen oikeastaan on mielialamme.
"Kiitos", sanoi hän viimein, "niin, kyllä se olisi hyvin hauskaa ... tai ehkä pikemmin tyydytystä tuottavaa ... minä tarkotan..." "Niin, Jumala sinua siunatkoon!" keskeytti Bengt ja taputti rehtori Grahnia vielä kerran olalle. "En voi kelleen sen parempaa toivottaa, kuin että hän saisi kokea samaa armoa kuin minä.
"Toistaiseksi otamme teidän luvallanne huomioon vain tämän sangen merkillisen paperin, joka on pantu kokoon sekä jätetty kirjelaatikkoon eilen illalla. Onko sinulla eilinen Times, Watson?" "On, se on tuolla nurkassa." "Tahdotko olla hyvä ja antaa se minulle tarkotan sisäsivua, jossa johtavat kirjotukset ovat?" Hän katseli lehteä, ja hänen silmänsä kulkivat palstoja ylhäältä alas.
"Kai teeskentelyä?" lausui Bengt, äänessään onnettomuutta ennustava, hillitty sävy. "Minä tarkotan", vastasi tehtailija jyrkästi ja ärtyisästi, "että on paras vaeltaa rehellisesti koko elämänsä ajan ja säilyttää hyvä omatunto Jumalansa edessä, niin pelastuu tuollaisista äkkinäisistä muutoksista elostelijasta parannuksensaarnaajaksi, jotka tekevät sekä naurettavan että kiihottuneen vaikutuksen..."
Tarkotan sitä, että kaikki joko väittivät tai myöntäen yhtyivät siihen lausuntoon, että kirjassa olevat kirjotukset uskonnosta ja kristinopista olivat »niin pimeästi ja epäselvästi» esitetyt, ett'ei niistä saattanut päättää, mitä tekijä niillä tarkotti.
Se tahtoo sanoa alotti yksi kartanon vävyistä, pankkiherra, jolla oli hyvin lyhyiksi leikatut vaaleat viikset, herra maisteri tarkottaa Rauhalahden metsiä? Tämä vävy teititteli Edvardia, koska ei lainkaan tunnustanut häntä Martan sulhaseksi. Edvard vastasi: Tarkotan sellaista maata, jota voisi viljellä, mutta jota kartano ei viljele, ja siten estää muita viljelemästä. Se on vääryyttä!
Mielipiteet ovat niin erilaiset... Minä tarkotan että rakkaus on vapaa, vapaa avioliitosta ja synnistä ja muista ihmisten keksimistä siteistä!» »Ja te uskallatte tuollalailla puhua?» huudahti nuori rouva tulistuneena. »Miksen minä uskaltaisi pyydän vain anteeksi mikäli se teitä loukkaa. Rakkaus ei tunne eikä tunnusta mitään rajoja.
"Minusta sinä et ole oikein selvillä näistä kysymyksistä", jatkoi Bengt kärsimättömänä, kun Ester ei vastannut, "tuntuu kuin kallistuisit noihin vaarallisiin oppeihin, jotka kieltävät ikuisen rangaistuksen ja vakuuttavat, että Jumala on niin hyvä, että Hän kyllä lopuksi antaa kaikille anteeksi, ja muuta, lorua." Ester pudisti päätään. "Ei, selitän sinulle, mitä tarkotan.
Ja nyt minä ymmärrän paljo semmoista, jota en ennen ymmärtänyt: koko elämisen salaisuuden, sen voiman, joka ihmisiä pystyssä pitää.» »Ja sinä ymmärrät että se on rakkaus, se suurin kaikista! Mutta miksikäs ihmiset eivät siitä koskaan puhu ... minä tarkotan: oikein siitä itsestä, eikä vain nimestä?»