Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
"Juuri sentähden on taideteosten katseleminen päätarkoitukseni minä vaan ohitse mennen tarkastelen puutarhaa, enkä siis ota lukuun herra Claudiuksen ylpeyttä enkä jumalisuutta." Hovineiti tarjoi ääneti hallitsijattarellensa kupillisen teetä ja tarttui sitte silminnähtävän alamaisesti työhönsä.
On toisin ollut ennen, Mut siit' on aikaa jo, Kun hälle hymyellyt On onnen aurinko: Silloinkin parhaimmillaan Se tarjoi vaivaa vaan, Ja puutett' oli usein Ja nälkää toisinaan. Olikin voitto suuri, Kun kerran kulmilleen Sai työnsä palkaks painaa Viherjän seppeleen. Vaan sitten kaikki kääntyi Ken onnen oikut ties!... Pimeni järjen valo... Hän oli mennyt mies.
Tämän torin kulmassa oli eräs rakennus, jossa oli ainoastaan maakerta olemassa ja jonka ulkomuoto ilkeästi loukkasi silmää. Tämä oli mitä huonoin ravintola, jota piti eräs iäkäs indiani-eukko; ravintola tarjoi vierailleen, jotka kaikki kuuluivat köyhimpään kansaan, maissi-olutta ja erästä toista, sokeriputken nesteestä valmistettua juomaa.
Mutta Tuomon metsäss' astellessa Kerran, kirveskynä kainalossa, Tuli teurastaja taloon, tuima Verkatakki herra; kysyi miesi: »Onko myytävänä Kaimalassa Teurasnautaa mulle oivallista?» Huomasi hän härjät, valtahiset, Pöyhkeet, suuret kuni villit hirvet Lehtikammioissaan Metsolassa. Kohta heihin herra kaupungista Mieltyi, hinnan kunnollisen tarjoi.
Tälläisiä tarinoita tarjoi Koponen kotomiehille kaikissa kokouksissa, jossa tuhmimpia oli saatavilla. Pekka Kettunen seisoi aina sivullansa kopasten "amen" suurilla saappaillansa. Sammaltaja-Jukka huusi: hy-hy-hy-hyvä. Moni uskoi Koposta niinkuin Isämeitää ja piti häntä kunnon miehenä, mutta nerokkaammat talonpojat pilkkasivat häntä.
Hedelmän turmaisen kerran tarjoi miehelleen Eeva, Mielettömäst' puremast' heimons', oi, poteepi viel'! Pyhää ruumista, mi sielut parantaapi ja syöttää, Nautit hurskaasti nyt, Lyydia, katuva laps! Joutuin lähetän siis sulle maallisen hedelmän maireen, Taivonen sua ett'ei veisi armahaltas. Epätasainen avioliitto.
Silloin tuumiskeli isäntäinen Tuonne tänne; rakas oli raha, Rakas myöskin jalo juhtapari, Talon verrattomat vetohärjät. Kerran toisen vielä miesi tarjoi, Kolikkoja lisäten, ja katso: Eihän enään Kaima tuossa kauan Tuumiskellut, mutta heitti härjät, Tuiman teurastajan haltuun heitti. Tuli Tuomo metsäretkeltänsä, Riensi talliin kohden tovereita Ainoisia.
"Niin, silloin parahiten huomaa, kenellä meissä on suurin valta," virkkoi edellinen selkeällä äänellä ja astui vakaana toisen vieressä. Ei Synnöve enää marjoja poiminut. "Tahdotkos nämä?" kysyi hän ja ojensi Thorbjörn'ille korren. "Kiitos!" sanoi hän ja piteli kättä, joka korren tarjoi. "Onhan siis paras, että asia jää entiselleen," tiedusteli Thorbjörn, ja äänensä kävi hieman epävakaiseksi.
TOPIAS. Enkeli taivaasta tuli ja tarjoi itsensä puhemieheksi nuorelle Topiakselle, joka kernaasti suostui kauppaan; ja astelit he tapsuttelit kahdenkesken kivistä tietä myöden, mutta koska ehdeit viimein erään virran, niin huusi Topiaksen poika peloissaan korkealla äänellä, sillä suuri kala ... Panikos mamma silakoita myös eväspussiini? MARTTA. Te narrit, niin isä kuin poika. Lukkari tulee.
Jaa, niinpä kovan onnen tyttären povessa nyt leimuu kiitollisuuden pyhä liekki sitä miestä kohtaan, joka tarjoi hänelle armaan suosionsa, että tämän miehen jalkain juureen hän kaiken onnensa, sydämmensä, hengensä, sielunsa ja ruumiinsa altiiksi panis. CANZIO. Vaiti! Hän taitais kerran ottaa sanastanne kiinni. MARCIA. Hän on teidän orjanne. CANZIO. Hyvä! Nyt lähtekämme kohden linnaa tuolla.
Päivän Sana
Muut Etsivät