Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Samoin oli minun niin sanoakseni lennosta siepattava seuraelämän säilyttämiä tarinoita, selailtava poliisikamarin päiväkirjoja, katseltava kuninkaallisten hankkijain mielilauseita j.n.e.
Puolipäivän aikana kävimme istumaan yhteen metsänaukkoon evästämme syömään. Vähäinen tyven puro, josta me joimme, juoksi liristen vieressämme, ja tummien, juhlallisten honkien ylimmäisistä oksista hennot kelkät värähtelivät, ikäänkuin ilosta, hiljaisessa tuulessa. Levätessämme juttelimme tarinoita toisillemme.
Turhaan taidan puhua, ajattelin minä. Ei saattajani enää ole täällä. Mutta koetteeksi kuitenkin lisäsin: Nyt sinä varmaan tahdot vielä tietää mistä minä sokea ja kuuro ikäkulu semmoisia taivaan tarinoita osaan. Ymmärrä sentään, että minä olen lähempänä taivasta kuin sinä. Tiedäthän, etten minä kuule mitään enkä näe mitään.
Ihan totisena totena on kerrottu, ettei ole matkalla myötäkäymistä, jos lähtee vasten kuusen tahtoa. Mikko köllötti jo vuoteellaan, veteli verkalleen pahsaisesta piipustaan sinisenharmaita tupakansavuja ja kuunteli Mallan tarinoita. Hän oli kuullut muiltakin samanlaisia kertomuksia.
Miehet istuivat sanaa sanomatta, veteen tuijottaen ja virran sydänyön tarinoita kuunnellen. Silloin kuuluu äkkiä kosken alapäästä voimakas huuto. Miehet säpsähtävät. »Puomi kiinni, puomi kiinni!» jatkaa huuto. »Jumalan kiitos!» huokaavat tarinamaailmasta havahtuneet miehet, joista ääni ensin kuului hätähuudolta.
Olimmehan vasta nyt toisissa häissä mukana, vaikka olemme saaneet tässä takan ääressä istuessamme kuunnella kaiken maailman tarinoita, ja hyvähän on, että kaikki nuo nuorten hullutukset viimeinkin niin hyvin päättyivät. Eikä minua kummastuta, että hän pääsi niin ylhäisiin naimisiin, koska isä oli rikas.
Hän tervehti tuttavallisesti Knutia ja veti hänet nurkkaan, jossa hän alkoi kertoa hänelle vaaliskandaalia ja kaupunginjuoruja. Hänellä oli kerran ollut aivohalvaus; toinen suupieli oli vielä hieman veltto, ja sanat soluivat sen vuoksi omituisen löperösti. Se teki koko hänen puheensa vastenmielisen tuttavaksi; aina vaan odotti tarinoita, jotka eivät olleet aiotut siivoille korville. Hän puhui »henkisestä tyranniudesta» kaupungissa. Hän tiesi kertoa Knutille aivan mahdottomia asioita tunsiko Knut pastori Gröniä, joka muuten nyt oli muuttanut kaupungista pois? Knutilla ei ollut sitä iloa. »Sillä nähkääs ja niin sitä alettiin. Vildhagen oli ensimmäisen alun antanut, mutta ei ollut osannut antaa liikkeelle oikeata kaunista muotoa. Se pääsi vasta muotiin kuin Grön tuli. Nähkääs, hän nyt oli oikeastaan iloinen sielu, joka kaikkein mieluimmin liikkui seuroissa ja puheli itsestään. Mutta hän oli niitä, joihin kaikki ympäröivät olot tarttuivat; hänessä oli kaikkien seinien väriä. Niin häneen myöskin pyhyys tarttui. Mutta hän ei voinut elää iltaseuroittaan, ja silloin keksittiin hengelliset iltamat. Niitä toimeenpanemalla kunnostivat itseään etenkin kauppias- ja käsityöläisperheet. Grön sai kutsumuksia kilvan. Mies raukka juoksi hengästyneenä seurasta seuraan, usein monessa samana iltana. Sen minä sanon, että oikein häntä täytyi ihmetellä. Mutta ei hän sittenkään voinut tyydyttää kaikkia vaatimuksia. Elämä juhlapuvussa olisi hänet varmaan lopulta tappanut, mutta silloin tapahtui jotain ilkeätä. Niihin aikoihin tapahtui koko joukko konkurssia ja useita petollisia. Ja konkurssin tekijät olivat innokkaimpia pitämään hengellisiä seuroja. Se oli uusi tapa hankkia luottoa. Mutta voittehan käsittää, että kuin asianhaara kerran oli herättänyt huomiota, täytyi tulla käänne.
Vildhagen tallusteli leveillä norsunjaloillaan silmät siirallaan ja tyytyväisenä hän näytti siltä, kuin olisi hänellä ollut kokonainen varasto kaksimielisiä tarinoita, joita hänen teki mieli panna kiertelemään.
Näiden pienten lahjain leikkaaminen ja ompeleminen oli ajanvietteenä päivänlaskun jälkeen; silloin paimenen koko perhe istui hänen ympärillään, ihmetellen hänen taitoansa ja kuullellen niitä lauluja sekä tarinoita, joilla vanhus pyysi ikävää iltaa lyhentää.
Tälläisiä tarinoita tarjoi Koponen kotomiehille kaikissa kokouksissa, jossa tuhmimpia oli saatavilla. Pekka Kettunen seisoi aina sivullansa kopasten "amen" suurilla saappaillansa. Sammaltaja-Jukka huusi: hy-hy-hy-hyvä. Moni uskoi Koposta niinkuin Isämeitää ja piti häntä kunnon miehenä, mutta nerokkaammat talonpojat pilkkasivat häntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät