Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. joulukuuta 2025
Kerrotaanpa, että eräs vuorityömies kerran tapasi tuommoisen itseviisaan ventolaisen pari virstaa kaupungista; hän kantoi matkasumpsan, sateenvarjon, kirjoja sekä muita sivistyksen tuntomerkkejä, mutta etsi Smithin Pocketia saman tien varrelta, jota myöten hän vastikään oli tullut.
»Varastettu! ... varastettu! ... minun kelloni! ... rosvo!...» Ja hän tarttui ensimmäiseen nutun helmaan, jonka tapasi käsillään ... ja sitten toiseen ... ja kolmanteen ja viimein poliisiin, joka tuli häntä asettamaan, ja huusi häntäkin rosvoksi ... ja huutonsa välissä itki. Mutta poliisi otti hänet niskasta kiinni ja vei syrjään joukon keskestä.
Koko kaupunki hänet tunsi ja hänkin tervehti jokaista, jonka hän tapasi, olipa se iso tahi pieni, köyhä tahi rikas. Jos häneltä jotakin kysyi vastasi hän useimmiten runomitassa tahi muuten sukkelasti. Lauloi hän myöskin koulupojille ja herroille rahan edestä, kun niin halusivat. Päivää, päivää! vastasi kivenlatoja Mikon tervehdykseen. Mitäs kuuluu?
Sillä imettäjä nojausi taaksepäin istuimellaan ja tuijotti oudon tuimalla tavalla kiinteästi Helenaa ja hänen sydämensä tykki niin rajusti ja nopeasti, että koko hänen ruumiinsa värisi. "Hän tapasi kaupungissa yhden miehen", sanoi Helena vapisevalla äänellä ja kyynelet silmissä, "ja tämä mies kertoi hänelle jotain, josta hän tahtoi antaa sinulle tiedon.
Kello kolme aamulla 27:nä päivänä huhtikuuta, joka oli keskiviikkopäivä, tapasi Adlercreutz talvitiellä Lumijoelle ja noin 1/8 virstan Kettusen pohjoispuolella venäläisen vartion, joka heti karkoitettiin ja jonka tehtyä pieni suomalainen joukko, 150 miestä, muodosti jääkäriketjun ja lähti pimeän turvassa Kettuseen päin, minne venäläinen osasto kenraalimajuri Garnaultin johdolla lähetettiin pääkortteerista.
Näin voivat he kumpikin olla tyytyväisiä. Liisaa tapasi Johannes enää hyvin harvoin, sillä hänen hermonsa eivät kestäneet häntä. Hän tunsi, että hänen oli sittenkin helpompi olla yksin, vaikka hän kärsi siitä sanomattomasti. Mutta Liisa ei suinkaan tahtonut päästää häntä niin hevillä käsistään.
»Ka» tapasi poika, erehtyi pulassansa niin että käväsi sylkemässä sylkiastiaan ja poistuessaan hihat pitkinä ilmoitti vasta ovesta ulos päästessään jäähyväisensä: »Hyvästi!» Uusi selittely, sillä pastori koki puolustaa kipeintä kohtaansa, suurinta aarrettansa: maallista viisautta, joka tässä tapauksessa jo kirkollismatrikkelissakin oli arvioitu 10.973 markaksi vuodessa.
Plutarchus on lausunut tässä suhteessa erittäin sattuvat sanat: "Varmasti minä mieluummin soisin, että lukuisat ihmiset sanoisivat, ettei sellaista miestä kuin Plutarchus ole koskaan ollut olemassa, kuin että he sanoisivat, että eräs Plutarchus oli olemassa, joka tapasi syödä lapsensa heti niiden synnyttyä", niinkuin runoilijat kertovat Saturnuksesta; ja niinkuin solvaus on suurempi Jumalaan nähden, niin on vaara suurempi ihmisiin nähden.
Siinä hän lepää! huokasi ukko. Siinä hän lepää! huokasi Hanna. Emma itki kuolleen yli. Mutta taidat jo kysyä kuka oli Emma? Hän oli orpolapsi. Hanna, kuin eräänä iltana, kuukausi ennen äitinsä kuolemaa, oli isänensä mennyt hakemaan siaislastaan, tapasi Lidenin pappilassa, johon ensiksi meni, kauniin kukoistavan tytön. Ennen ketään taloon kuuluvata tavattuan oli hän Emmaa kohdannut.
Hän tapasi ihmisiä. Kaikk' oli outoja hänelle, ei yhtään ystäviä. Kyseli paljon hän ruukista ja ruukin mylläristä, taideniekasta suuresta ja pienestä Lumikista. Kukaan hänt' ei ymmärtänyt. Yksi vanha muori virkkoi: »Noista kerrottiin, kun minä olin nuori.» Katkerasti silloin itki armas Anja rukka. Yksin jäänyt maailmahan onko orvonkukka? Itkien hän astui alas virran vieremälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät