Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Hame oli hyvin lyhyt, tukka vielä lyhyempi. Päässä miesten hattu, hameessa tasku kummallakin puolella ja kädet hameen taskuissa. "Oletko sinä nukkunut näin kauan, unikeko?" huudahti hento neitonen suudellen kummitusta hellästi molemmille pulleille poskille. "Niinpä kyllä, kyyhkyseni", nauroi kummitus, "pitäisihän sinun jo tuntea minun pahat tapani."
Kyllä nämä ovat ahkerammat lukemaan kotona kuin Tapani, ja muutenkin nämä ovat nöyremmät ja kuuliaisemmat vanhemmilleen kuin Tapani.» »Miksi teidän lapsia ei kuleteta ihmisten ilmoissa, jotta ne tottuisivat ihmisiin? Se on vanhuksien vika, kun lapset pelkäävät ihmisiä. Onpa tuo nähtävä rippikoulun ijässä oleva ihminen tuokin tyttö, kun niin pelkää.
Tapani Löfving syntyi jouluiltana 1689 Narvassa, jossa hänen isänsä oli korpraalina, ja kun tämä 9 vuotta myöhemmin siirrettiin Käkisalmeen, otettiin poika mukaan. 13-vuotiaana alkoi Tapani tulla omin neuvoin toimeen, ensin puotipoikana Viipurissa ja sitten kartanonomistaja Affleck'in kirjurina Pohjois-Karjalassa.
"Mutta minä te tiedätte, että kaikissa helleeneissä on kuvanveistäjän verta minä näin koko yön unta siroista sääristä ja notkuvasta käynnistä. "Kun seuraavana päivänä puolenpäivän aikaan avasin oven mennäkseni tapani mukaan torin yli kirjakauppiaan luo, näin saman kantotuolin tulevan taloani kohti.
Tämän nähtyään Tapani palasi ulos ja painoi oven hiljaa kiinni; mutta lukko kirahti, josta Gall heräsi ja alkoi melkein kuiskimalla hoihkia: "Hilda, Hilda... Oliko se Hilda?... Hildaa!... Oliko se Hilda?"
Tapani oli päättänyt olla mitään sanomatta ja antaa käytöksen ilmottaa mielensä, mutta nyt hän kuitenkin jäi ajattelemaan mitä hän tekee. Hän ravisteli päätään ja katseli vihaisesti Gallia. Vaan tämä kun oli melkein tolkutonna päissään, ei näkynyt katseesta ymmärtävän mitään.
Kirjoitin siis pienelle paperipalalle, joka minulla vielä oli jäljellä, seuraavat sanat: »Korkeasti oppinut Herra Maisteri! Pyydän nöyrimmästi, että möisitte rengilleni, joka teille tämän kirjelapun tuo, hiukan paperia ja lakkaa, joiden puutteessa nykyjään olen. Kunnioituksella: Tapani Löfving».
2:N NEITO. Se purpuravillanen karitsa lempeällä katsannolla. LIISA. Joka korkeuden sinisillä laitumilla käy. Mutta nyt on hänen muotonsa muuttunut. 2:N NEITO. Hän nyt ratsastavaa sankaria muodostaa. LIISA. Ja tuulessa liehuu hänen hattunsa kultanen höyhentöyhtö, koska kiirehtii hän pelastamaan vankeudesta rakastettua neitoansa. Mutta missä viipyy Tapani? Poistuiko hän aamukasteen kanssa?
"Oletteko uskovainen?" kysyi emäntä, katsoen yhä terävämmin Tapania silmiin. "Ainakin tulemassa olen", sanoi Tapani ja hymyili. Emäntä lähti nyt noutamaan kahvia toista kuppia, ja sitä tuodessaan hymyillen ja loistavin silmin sanoi: "Vai uskovaiseksi tulemassa... Minäpä olen ollut jo lähes kolmekymmentä vuotta." "Mutta oletteko uskon pääruhtinasta nähneet koskaan kasvoista kasvoihin?"
Tapani istahti vuoteenlaidalle, heitti jalkansa ristiin ja katseli Korsijärveä, jossa tuuli ajeli laineita kukkaruohostojen ja pillistöjen yli. Aurinko pilkisti silloin tällöin törmäin ra'oista, kullaten säteillään kuohujen harjat. Nuottakopin ympärillä vihannoivat vielä nuoret, elonvoimasta uhkuvat koivut.
Päivän Sana
Muut Etsivät