Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Pahanteoltako?» jatkui Tahvanaisen iva. Mutta Jussi sanoi: »Minä menen Kiihtelykseen tammaa hakemaan.» »Suu kiinni, varas!» ärjäsi Tahvanainen. Mutta silloin kiehahti Jussikin, heristi porsassäkillä ja ärjäsi vastaan: »Elä karju, tahi kun minä karjasen vastaan, niin pieniksi palasiksi lentää koko Join kaupunki!»
Korpelankin Eerikki käänsi hevosensa ja istui kulille "rospuuskiin", ja emäntä nousi viereen. Emäntä katsahti vielä taaksensa, joko muka Helka ja Matti olivat joutuneet. Siinä ne olivatkin jo valmiina, Eerikki lätkäsi tammaa kylkeen, ja niin sitä sitte lähdettiin matkaamaan omille olosijoille.
Voi veikkonen! vastasi Liisa aivan kuin samalla kertaa muistaen kaikki retket, joilla oli ollut hevosta viemässä ja laskettanut mitä kavioista oli lähtenyt. En minä nyt tällä kertaa enää olisi ajanut kovasti, vaan Kuivalan Janne tapasi minut matkalla. Hän vei Heikkilän tammaa ja rupesi sitä kehumaan. Hyvä se onkin Heikkilän tamma! sanoi isä. Ei, veikkonen, se kestä Viitasen mustalle!
Mutta joka kerta, kun joku tähti irtautui alaspäin liukumaan, sanoi Matti: »yhyh!», ja silloin hän nykäisi ohjasperistä tammaa juoksuun ... mutta ei sen enemmän manannut, jos tamma yhä käveli ... sillä Matti ei nyt joutanut oikein hevosestaan huolta pitämään...
Koko joukko erilaisia asetuksia ilmestyi sen ohessa, muun muassa eräs v. 1650, jossa kielletään suomalaisia pitämästä tammaa, "koska oriit eivät saaneet käydä rauhassa laitumella". Tämä kielto, joka oli voimassa 40 vuotta, eli vuoteen 1690, vaikutti, etteivät suomalaiset voineet kasvattaa vetojuhtia, vaan heidän täytyi ostaa hevosensa Norjasta.
Ensin antoi heiniä, sitten vasta vettä. Harjasi ja pyyhki ja peitti nahkasilla. Hyvin hoiti kotonaankin, suuressa talossa. Mutta kuritti kanssa. Ei milloinkaan taputellut eikä sokotellut. Oli emoa ikävä. Luulin jokaista ruskeata tammaa emoksi. Missä lienee emo nyt? En löytäisi kotinakaan, vaikka irti pääsisinkin... Se punanaamainen juoksutti nuorassa pihamaata niin, että olin siihen pyörtyä.
Eijaa! Tässä palaavat he takaisin ihmisiin taas, mutta eivätpä ryöväreinä, vaan oivallisina miehinä. Komealla, juhlallisella jyryllä he tulevat nopeasti pyörivillä vankkureilla, joita kaksi nuorta ja korskeaa tammaa vetää, ja seuraa heitä vielä ammuvat, hyljekylkiset lehmät ja mylväilevä sonni, jukuripää.
Tämän näki jo heidän ulkomuodostaankin. Ystävälläni Vektur-Ganilla, jonka luona myöskin käväsin, olivat varat niin niukassa, ettei voinut tarjota edes lasillista teetä. Mutta kesällä hänellä sitä vastoin oli 20-30 tammaa lypsämässä ja mies joi kumissia päivät pääksytysten, niin että oli pyöreä naamaltaan kuin täysikuu. Samoinkuin ihmisillä, niin oli myös elukoilla toimeentulo tiukanlaista.
Päivän Sana
Muut Etsivät